Diilivirrasta voi päätellä, että meneillään on selvästi teknologiatransaktioiden buumi! Buumia kiihdyttävät entisestään pandemia, sen vauhdittama digitalisaatio sekä innovaatiot. Pandemian alun pienen laskun jälkeen teknologiatransaktioita tehdäänkin maailmanlaajuisesti nyt ennätysmäärin, ja noususuhdanteen ennustetaan jatkuvan.
Jokaisella toimialalla on edessään teknologiamurros jossain muodossa, ja sen seurauksena teknologian, datan ja muun aineettoman omaisuuden merkitys jatkaa kasvuaan kaikilla aloilla eikä vain niillä, jotka ollaan perinteisesti nähty teknologia- tai IP-intensiivisinä. Vaikka kohdeyritykset eivät välttämättä ole teknologiayrityksiä perinteisessä mielessä, niiden toiminta perustuu silti teknologiaan. Tämän vuoksi meillä onkin tapana sanoa, että kaikki transaktiot ovat teknologiatransaktioita. Teknologiajuristien tulisikin olla mukana teknologiatransaktion kaikissa vaiheissa, jotta yrityskaupasta tulisi onnistunut!
Onko kohteella todella ne immateriaalioikeudet, jotka se väittää omistavan?
Aineettoman omaisuuden asianmukainen due diligence ‑tarkastus on tärkeä osa jokaista teknologiatransaktiota. Kohdeyrityksen ”renkaiden potkiminen” muovaa kaupan ehtoja ja joskus jopa kaataa diilin. Lukevatko juristit tuhansia sivuja due diligence –aineistoa vain huvikseen? Eivät tietenkään. Yrityskaupassa myyjällä on tietysti kaupan kohteesta huomattavasti enemmän tietoa kuin ostajalla. Vaikka tekoälyyn perustuvilla työkaluilla tullaan tulevaisuudessa yhä enemmän kuromaan tätä tietoa koskevaa epätasapainoa umpeen, on due diligence –mekanismi edelleen tapa kerätä kaupankohteesta tietoa ja saada myös kokonaiskuva kohteen datan ja aineettoman omaisuuden oikeudellisesta statuksesta. Tavoitteena on kartoittaa kohteen aineettomaan omaisuuteen liittyvät oikeudet ja velvoitteet sekä tunnistaa siihen liittyvät riskit, jotta havainnot voidaan asianmukaisesti huomioida yrityskauppaprosessin yhteydessä. Sellaisiin löydöksiin, jotka eivät kaada kauppaa, voidaan puuttua transaktiosopimuksissa, ja tiettyjä tunnistettuja riskejä voidaan muutoin pyrkiä hallitsemaan joko ennen kaupan toteutumista taikka sen jälkeen. Perinteisen IP due diligence ‑tarkastuksen lisäksi nykyiset teknologiatransaktiot edellyttävät usein perusteellisia datan ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen lisensoinnin due diligence ‑tarkastuksia.
Data huomion keskipisteenä
Teknologiakenttä on datakeskeinen, ja arvostukset perustuvat usein mahdollisuuksiin hyödyntää kohteen liiketoimintaa ja teollista dataa täysipainoisesti. Tämä sekä EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) voimaantulo on siirtänyt datan huomion keskipisteeksi yrityskaupoissa. Dataan liittyvien riskien tunnistaminen edellyttää usein perusteellista työtä ja jopa paremman käsityksen muodostamista kohteen datasta, kuin mikä kohteella itsellään on. Yksinkertaistaen, aivan kuten esimerkiksi kassavirroistakin on ymmärrettävä, on tärkeää ymmärtää, mistä data tulee, minne se on tallennettu, miten sitä käytetään ja mihin sitä siirretään niin kotimaassa kuin mahdollisesti kansainvälisestikin.
GDPR antaa valvontaviranomaisille laajat valtuudet ja GDPR:n mukaiset sanktiot ovat ankaria. Näin ollen ostajan on varmistettava, ettei sillä ole riskiä GDPR:n rikkomisesta heti kaupan toteutumisesta lähtien. Sanktio voi olla jopa 4 prosenttia maailmanlaajuisesta liikevaihdosta tai 20 miljoonaa euroa riippuen kumpi summista on suurempi. Tämän vuoksi due diligence ‑tarkastukseen on sisällyttävä myös GDPR:n noudattamisen varmistaminen. Tunnistamalla dataan liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, ostaja voi varmistua siitä, että dataa voidaan käyttää ja hyödyntää suunnitellusti myös yrityskaupan jälkeen.
Kiinnostavia immateriaalioikeuteen (tietokannat) ja tietosuojaan liittyviä ongelmia ilmenee myös neuvoteltaessa lisäsopimuksia, jotka koskevat esimerkiksi dataomaisuuden lisensointia tilanteissa, jossa sitä hyödyntävät kaupan toteutumisen jälkeen sekä myyjä että ostaja. Kuka puolestaan on vastuussa GDPR:n noudattamisesta ja missä määrin, ja mikä on vakuutuksien ja/tai vahingonkorvausten laajuus sekä niihin liittyvät vastuunrajoitukset kyseessä olevan datan osalta? Näihin kysymyksiin liittyvät markkinakäytännöt kehittyvät edelleen.
