Kari Lautjärvi

Co-Head of Corporate Advisory & CSR

Kari Lautjärvi

Co-Head of Corporate Advisory & CSR

Share this

An ‘Expert Consultant’ in Finland in the field of Banking and finance, Capital markets and M&A by IFLR1000 Financial and corporate 2019.

IFLR1000 2019, Financial and corporate

Senior statesman Kari Lautjärvi has more than 30 years’ experience in banking and finance and is a highly respected figure in the market. He continues to assist with advisory mandates, with his expertise spanning finance, corporate and disputes matters.

Chambers Global & Europe 2018, Banking & Finance
Dittmar & Indrenius > People > Kari Lautjärvi

Focus on complex corporate advisory with aspects of finance, capital markets and M&A.

Kari Lautjärvi is known for his long-standing experience in finance and capital markets, especially on mezzanine finance instruments. In addition to his finance and transactional work he advises board members, managing directors and chief legal counsels of major Finnish companies on corporate advisory and CSR matters. He also acts as an arbitrator both in domestic and international arbitral proceedings.

Kari Lautjärvi is an active spokesperson for pro bono activities in the Finnish legal market. He is experienced chairman of boards and general meetings. Currently he is the Chairman of the Board of the Finnish Bar Association’s Foundation. He is also Board Member of D&I’s pro bono partner Crisis Management Initiative (CMI), founded by Nobel Peace Prize Winner Martti Ahtisaari, former President of the Republic of Finland.

Kari Lautjärvi has been awarded the Finnish honorary title Laamanni (Lagman) by the President of the Republic of Finland in 2017.


University of Helsinki Doctor of Laws (LL.D., 2015)

University of Helsinki (LL.M., 1981)

Harvard Law School (LL.M., 1986)

Trained at the Bench (1983)

Admitted: Finnish Bar Association


Finnish, Swedish and English


Latest Insights

Government Proposal Regarding the Implementation of EU's Second Shareholders' Rights Directive Published
13 Dec 2018 On 13 December 2018, the Finnish Government submitted its proposal regarding the implementation of EU's Second Shareholders' Rights Directive ((EU) 2017/828, "SHRD II" or the "Directive") to the Parliament. New provisions amending, among others, the Securities Markets Act, the Companies Act and the Act on Investment Services are scheduled to take effect on 1 April 2019. SHRD II amends the contents of EU's First Shareholders' Rights Directive 36/2007/EC. The changes are meant to address certain systemic risks identified in the aftermath of the financial crisis, such as excessive short-term risk taking by corporate managers and inadequate level of monitoring by institutional investors and asset managers. To this end, new compliance requirements related to director remuneration, related party transactions as well as identification of shareholders and transmission of information will be introduced. Moreover, institutional investors, asset managers and proxy advisors will be required to comply with new transparency requirements. The following summarizes the key changes brought by the national implementation of the Directive into Finnish legislation. Contents of the Proposal 1. Director Remuneration New provisions governing decision-making on director remuneration and related reporting will be included in the Companies Act and the Securities Markets Act. The requirements will apply to publicly listed companies only, and their contents will be later specified in more detail by a governmental decree. Listed companies will need to establish a remuneration policy as regards the members of the board of directors, managing director and the supervisory board (if applicable). The policy will need to be submitted to an advisory vote of the shareholders' meeting at every material change and in any case at least every four years. Temporary derogation from the approved policy will be possible only under limited circumstances. Listed companies will also need to draw up a remuneration report that provides a comprehensive overview of realized remuneration. The report will need to describe all benefits awarded or due to individual directors during the previous financial year, and must be submitted to an advisory vote at the shareholders' meeting. Both documents will need to be publicly disclosed no later than three weeks before submitted to the shareholders' meeting for approval. If the remuneration policy is not approved, the company may continue to pay remuneration to its directors in accordance with its existing practices or approved existing policy, whichever is applicable. However, in this case, the company must submit a revised policy for approval at the following shareholders' meeting. 2. Related Party Transactions Current provisions of the Companies Act on disqualification will be supplemented by new provisions that regulate decision-making on related party transactions. The new rules will affect the decision-making of the board of directors, managing director, supervisory board and the shareholders' meeting of publicly listed companies. A related party transaction will be defined as a transaction between a company and a related party, which is concluded either outside the company's ordinary course of business or on other than normal market terms. If a related party transaction is material, it must always be subjected to heightened scrutiny in the form of a special decision-making process as well as published. With regard to publicly listed companies, the definition of a related party will be the same as in international accounting standards (IAS 24). Generally, a related party means a contracting party, in which the company or its director has a financial, intrafamilial or other interest. A majority or qualified majority of the votes of disinterested directors or shareholders will be required to approve related party transactions, depending on the matter in question. In most matters, the board of directors will continue to be the competent organ that approves such transactions. Interested directors will not be able to participate in decision-making. 3. Identification of Shareholders and Transmission of Information The new rules will enable publicly listed companies to identify their shareholders through intermediaries, such as investment firms and nominee registration custodians, as well as facilitate the transmission of information between market participants. Relevant provisions will be included in the Securities Markets Act and the Act on Investment Services. A listed company will have a right to know the identity of its shareholders by requesting information regarding shareholder identity from such investment firms and nominee registration custodians that provide safekeeping of shares in the EEA. Expenses arising from such requests would be borne by the requesting company and should reflect actual costs. This right is likely to be exercised sparingly and only with regard to nominee-registered shares because up-to-date information regarding the direct ownership of listed companies is publicly available through Euroclear Finland. Intermediaries will have corresponding obligations to communicate information regarding shareholder identity to listed companies. The communication must take place without delay and notwithstanding confidentiality provisions. The proposal introduces time limitations to the storage of the acquired or communicated information. According to the proposal, companies and intermediaries may not store information regarding shareholder identity for longer than 12 months. 4. Transparency Requirements for Institutional Investors, Asset Managers and Proxy Advisors Institutional investors and asset managers will be required to develop and publicly disclose an engagement policy which describes how shareholder engagement is integrated with investment strategy. The requirement will concern Finnish life insurance companies as well as most pension and insurance funds. The engagement policy shall describe how institutional investors and asset managers monitor investee companies on relevant matters, including strategy, financial and non-financial performance and risk, capital structure, social and environmental impact and corporate governance; conduct dialogues with investee companies; exercise voting rights and other rights attached to shares; cooperate with other shareholders; communicate with relevant stakeholders of the investee companies; and manage actual and potential conflicts of interests in relation to their engagement. Proxy advisors (e.g. ISS and Glass, Lewis & Co) will be regulated correspondingly under the Securities Markets Act. Proxy advisors will be required to develop and publicly disclose a code of conduct. The code of conduct shall describe how proxy advisors prepare their research, advice, and voting recommendations. Further, proxy advisors will be required to prevent and manage conflicts of interests and disclose them to clients without delay. Non-compliance with the requirements is permitted only for good cause and the reasons for non-compliance must be publicly disclosed (comply or explain -principle). Key Insights In consideration of the proposed changes, Finnish publicly listed companies should: Justify the chosen form and level of director remuneration better than earlier at AGMs held from 1 January 2020 onwards; Ensure that all related party transactions are always well-documented and approved in compliance with the new decision-making rules; and Comply with disclosure requirements on director remuneration and time limitations regarding the storage of information on shareholder identity. Moreover, institutional investors, asset managers and proxy advisors operating in Finland should from 24 September 2020 onwards: Disclose an engagement policy and/or code of conduct; and Comply with related disclosure requirements. We are happy to discuss the proposed changes with you. For more information and guidance, please contact the Co-Heads of our Corporate Advisory & CSR practice group, Hanna-Mari Manninen and Kari Lautjärvi.   Special thanks to the co-author of this insight Oskari Paasikivi, D&I Trainee 2018.
Lausunto välimiesmenettelylain toimivuudesta ja uudistustarpeista
1 Oct 2018 Dittmar & Indrenius kiittää mahdollisuudesta saada lausua välimiesmenettelyn toimivuudesta ja uudistustarpeista. Dittmar & Indreniuksella ja sen lakimiehillä on merkittävä kokemus toimimisesta asiamiehenä ja välimiehenä niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin välimiesmenettelyissä. Lausuntonaan välimiesmenettelylain toimivuudesta ja uudistustarpeista Dittmar & Indrenius lausuu kunnioittavasti seuraavan. Nykytila: Merkittävä osa suomalaisten yhtiöiden välimiesmenettelyistä käydään Suomen rajojen ulkopuolella Nykytilalle on kuvaavaa se, että merkittävä osa suomalaisten yhtiöiden välimiesmenettelyistä käydään Suomen rajojen ulkopuolella. Kokemuksemme mukaan suomalaisen ja ulkomaisen yrityksen välisissä intressiltään huomattavissa sopimuksissa osapuolet ovat tyypillisesti sopineet riitojen ratkaisemisesta kansainvälisen kauppakamarin ICC:n ("ICC"), Tukholman kauppakamarin ("SCC") tai jonkun muun ulkomaisen, kansainvälisesti tunnetun välimiesinstituutin sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä. Nämä välimiesmenettelyt käydään yleensä Tukholmassa, Pariisissa tai jossakin muussa tunnetussa välimiesmenettelyn paikaksi vakiintuneessa ulkomaisessa kaupungissa, jonka osapuolet ovat yhdessä sopineet välimiesmenettelyn paikaksi. Välimiesmenettelyn paikka määrittää sen, mitä prosessuaalista normistoa välimiesmenettelyyn sovelletaan. Välimiesmenettelyyn sovelletaan välimiesmenettelyn paikan välimiesmenettelylakia. Helsinki valitaan välimiesmenettelyn paikaksi merkittävissä suomalaisen ja ulkomaisen yrityksen välisissä riidoissa valitettavan harvoin; tämä usein siitäkin huolimatta, että osapuolet ovat valinneet Suomen lain sopimuksen substanssiin sovellettavaksi laiksi. Ainoastaan tapauksissa, joissa suomalaisella osapuolella on ollut erityisen vahva neuvotteluasema ulkomaiseen neuvottelukumppaniin nähden ja/tai sopimus on ollut muuten intressiltään ja luonteeltaan vähemmän merkittävä, suomalainen yritys on saattanut onnistua neuvottelemaan riitojen ratkaisemisesta keskuskauppakamarin välimieslautakunnan ("FAI") sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä Helsingissä. Käsityksemme mukaan emme ole kokemuksemme kanssa yksin. Välimiesmenettelytoimeksiantoja säännöllisesti hoitavat suomalaiset asianajotoimistot sekä suuret suomalaiset yhtiöt pääosin jakavat kokemuksemme siitä, että merkittävä osa isojen suomalaisten yhtiöiden riidoista ulkomaisten yhtiöiden kanssa ratkaistaan tänä päivänä Suomen rajojen ulkopuolella, joko Ruotsissa tai jossakin toisessa välimiesmenettelyyn myönteisesti suhtautuvassa, kansainvälistä välimieskäytäntöä noudattavassa ja välimiesmenettelyn paikaksi vakiintuneessa maassa ja kaupungissa. Tämä ilmenee myös saatavilla olevista kansainvälisten välimiesinstituuttien tilastoista. SCC:n tilastojen mukaan vuoden 2017 kuudessa SCC:n sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä toisena osapuolena oli suomalainen yritys, mutta Suomi ei kyseisenä vuonna ollut välimiesmenettelyn paikkana yhdessäkään SCC:n sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä. Vastaavasti ICC:n tilastojen mukaan seitsemässä ICC:n sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä vuonna 2017 osapuolena oli suomalainen yritys, kun taas Suomi ei ollut välimiesmenettelyn paikkana yhdessäkään niistä. Suomi ei itse asiassa ollut välimiesmenettelyn paikkana yhdessäkään niistä 810 välimiesmenettelystä, jotka vuonna 2017 käytiin ICC:n sääntöjen alla. Tämä on merkittävää erityisesti, kun huomioidaan, että sopimuksen substanssiin sovellettavaksi laiksi ICC-välimiesmenettelyissä vuonna 2017 osapuolet olivat valinneet yhteensä 104 eri maan lakia. Suomen prosessuaalista normistoa ei ollut valittu yhdenkään välimiesmenettelyn prosessuaaliseksi normistoksi, eikä Suomea siten yhdenkään välimiesmenettelyn paikaksi. Näin ollen, yksistään näiden kahden välitysinstituutin, SCC:n ja ICC:n tilastojen mukaan vuonna 2017 suomalainen yritys oli osapuolena 13 välimiesmenettelyssä, joita ei käyty Suomessa. Luku on merkittävä ottaen huomioon, että kotimaisen FAI:n vuoden 2017 tilastojen mukaan sellaisia välimiesmenettelyjä, joissa toisena osapuolena oli ulkomainen yritys, oli reilut 20. Pelkästään ICC:n ja SCC:n tilastojen perusteella voidaan siten jo todeta, että merkittävä osa suomalaisten ja ulkomaisten yritysten välisistä riidoista ratkaistaan Suomen rajojen ulkopuolella. Eräs tunnetuimmista Suomen rajojen ulkopuolella käytävistä välimiesmenettelyistä viime vuosina on ollut Olkiluodon ydinvoimalaitoksen rakennusprojektia koskeva Arevan ja Siemensin muodostaman konsortion aloittama ICC:n sääntöjen mukainen välimiesmenettely Teollisuuden Voima Oyj:tä vastaan, jota vuosia käytiin Tukholmassa Ruotsin välimiesmenettelylain määrittäessä prosessuaalisen normiston. Nykyisessä  välimiesmenettelylaissa on useita ongelmakohtia Sille, että Suomea ei valita kansainvälisten välimiesmenettelyjen paikaksi, on olemassa useita välimiesmenettelylaista johtuvia syitä. Kansainvälisissä yhteyksissä törmäämme jatkuvasti siihen haasteeseen, ettei Suomen välimiesmenettelylaki vastaa UNCITRALin mallilakia. Ulkomaiset sopimuskumppanit eivät suostu valitsemaan Helsinkiä välimiesmenettelyn paikaksi yksinkertaisesti siitä syystä, että nykyisen välimiesmenettelylakimme sisältöä ei tunneta eikä voidakaan tuntea, koska se ei vastaa UNCITRALin mallilakia ja Suomi ei siten ole UNCITRALin tunnustama mallilakimaa. Tästä johtuen ulkomaiset yhtiöt ja heitä edustavat lakimiehet eivät tiedä eivätkä voi tietää, mikä on Suomen välimiesmenettelylain sisältö. On turvallisempaa valita sellainen prosessinormisto potentiaaliseen välimiesmenettelyyn sovellettavaksi normistoksi, jonka sisällöstä ulkomaisen yhtiön edustajilla on perusteltu käsitys, niin kuin UNCITRALin mallilain kohdalla on tilanne. Kuten keskuskauppakamarin työ- ja oikeusministerille osoitetussa 9.12.2016 päivätyssä selvityksessä ja Mika Savolan artikkelissa ”Miksi ja miten välimiesmenettelylakia tulisi muuttaa? ” (Defensor Legis 4/2017, s. 501–513) on tarkemmin esitetty, vuoden 1992 välimiesmenettelylaissa on useita ongelmakohtia. Käytännön kokemuksemme mukaan näistä merkittävimpiä ovat: kansainvälisestä käytännöstä poikkeavat välitystuomion pysyvyyttä horjuttavat välimiesmenettelylain 40 §:n mitättömyysperusteet, joiden esittämiselle ei ole ajallista rajoitusta; osittain UNCITRALin mallilaista ja New Yorkin yleissopimuksesta poikkeavat välitystuomion täytäntöönpanoa koskevat säännökset; turvaamistoimien määräämistä koskevan toimivallan puuttuminen välimiesoikeudelta; kumoamiskanne- ja täytäntöönpanomenettelyn hitaus ja kankeus kolmiportaisessa tuomioistuinjärjestelmässä; välityssopimuksen muotovaatimukset; sekä ristiriitaisuudet UNCITRALin mallilain kanssa. Käytännössä välimiesmenettelylain 40 §:n mukaiset mitättömyysperusteet sekä kumoamiskanne- ja täytäntöönpanomenettelyjen hitaus ja kankeus kolmiportaisessa tuomioistuinjärjestelmässä ovat osoittautuneet erittäin ongelmallisiksi. Esimerkiksi tällä hetkellä toimimme vastaajan asiamiehenä välitystuomion kumoamista koskevassa asiassa, jossa itse välitystuomio annettiin jo syyskuussa 2015 ja ulkomainen, välimiesmenettelyn hävinnyt osapuoli, laittoi kumoamiskanteen vireille joulukuussa 2015. Käräjäoikeus antoi kumoamiskanteen hylkäävän tuomion kevättalvella 2017 ja tällä hetkellä lokakuussa 2018 odotamme edelleen hovioikeuden ratkaisua. Siitä huolimatta, että Suomessa sovellettavan oikeuden mukaan välitystuomio on täytäntöön pantavissa kumoamiskanteesta huolimatta, vireillä oleva kolmiportainen kumoamisprosessi aiheuttaa valtavia haasteita ja hidasteita ulkomaisessa täytäntöönpanoprosessissa. Vuosia vireillä oleva kumoamiskanne täällä kaukaisessa maassa tarjoilee täytäntöönpanoa vastustavalle osapuolelle runsaasti perusteita vastustaa täytäntöönpanoa siitä syystä, ettei tuomio olisi vielä lopullinen. Täytäntöönpanomaan tuomioistuin saattaa helposti asettua tällaisessa tilanteessa samasta maasta olevan osapuolen näkemyksen kannalle päättäessään siitä, onko tuomio lopullinen ja onko se täytäntöön pantavissa. Vireillä oleva ja pitkään kestävä kumoamiskanneprosessi tosiasiallisesti vaikuttaa välitystuomion täytäntöön pantavuuteen ulkomaisissa oikeusjärjestelmissä, sillä tällainen prosessi horjuttaa kuvaa välitystuomion pysyvyydestä ja sitovuudesta. Tämä aiheuttaa merkittäviä ongelmia suomalaiselle elinkeinoelämälle suomalaisen yhtiön yrittäessä panna täytäntöön kumoamiskanteen alaista välitystuomiota ulkomailla. Tällaisissa tilanteissa Suomessa voimassa oleva kolmiportainen kumoamiskannejärjestelmä tekee täytäntöönpanosta paikoitellen kestämättömän hidasta. On selvää, että hidas ja monipolvinen kumoamiskanneprosessi ei palvele suomalaista elinkeinoelämää välimiesmenettelyn käyttäjinä, eikä se luo kuvaa tehokkaasta riidanratkaisumenetelmästä. Vuosia kestävä kumoamiskanneprosessi päinvastoin antaa välimiesmenettelyn hävinneelle osapuolelle puhtaasti taktisen pelivälineen täytäntöönpanomenettelyn vaikeuttamiseksi omassa kotimaassaan. Tällainen menettely ei ole yhdenkään suomalaisen intressissä. Lisäksi meillä on konkreettista kokemusta siitä, kuinka välimiesmenettelylain 40 §:n mukaiset ajallisesti rajoittamattomat mitättömyysperusteet voivat ikuisesti antaa välitystuomion osapuolelle mahdollisuuden taktisista syistä vastustaa välitystuomion täytäntöönpanoa pitkässä ja kalliissa ja usein aivan turhassa oikeudenkäynnissä. Olemme olleet osapuolen asiamiehenä prosessissa, jossa vastapuolen kilpailuoikeudelliset väitteet oli hylätty välitystuomiossa kokonaisuudessaan perusteettomina. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei myöskään ollut todistetusti nähnyt riidan kohteena olleessa yrityskaupassa kaupan solmimishetkellä tai sen jälkeen huomautettavaa. Määräaika välitystuomion kumoamiskanteen nostamiselle oli mennyt umpeen. Tästä huolimatta välimiesmenettelylain 40 §:n mukaiset mitättömyyssäädökset antoivat vastapuolelle mahdollisuuden vastustaa välitystuomion täytäntöönpanoa. Vastapuoli väitti, että Helsingissä annettu välitystuomio olisi pakottavan kilpailulainsäädännön vastainen ja näin välimiesmenettelylain 40 §:n mukaisesti mitätön, koska se oli ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa. Asiassa onnistuttiin lopulta pääsemään sovintoon. Ennen sovintosopimuksen syntymistä asia oli kuitenkin vireillä käräjäoikeudessa vajaan vuoden, eikä asia tässä ajassa käräjäoikeudessa juurikaan edennyt. Edessä oli näin ollen odotettavissa useiden vuosien mittainen kallis täytäntöönpanoa koskeva riitaprosessi asiassa, jossa vastapuoli oli välimiesmenettelyssä selvästi hävinnyt jokaisen väitteensä ja vaatimuksensa, mutta sai täytäntöönpanomenettelyn yhteydessä mitättömyyskanteen yhteydessä uuden, selvästi taktisen mahdollisuuden toistamiseen esittää samat perusteettomat kilpailuoikeudelliset väitteensä. Kaikki mitättömyyskanteet eivät luonnollisestikaan pääty sovintoon. Välimiesmenettelylain 40 §:n mitättömyyssäännökset ovat kansainvälisesti eritäin poikkeuksellisia. UNCITRALin mallilaista tai, Ruotsia lukuun ottamatta, muiden maiden välimiesmenettelylainsäädännöistä ei löydy vastaavia välitystuomion mitättömyyttä koskevia määräyksiä. Ruotsissakin vastaava määräys on tarkoitus poistaa vireillä olevan välimiesmenettelylainsäädäntöuudistuksen yhteydessä. New Yorkin yleissopimuksen mukaisesti ulkomaista välitystuomiota koskevassa täytäntöönpanomenettelyssä ei luonnollisesti sovelleta 40 §:n mukaisia mitättömyyssäädöksiä. Ajallisesti rajoittamaton mahdollisuus vastustaa Suomessa annetun välitystuomion täytäntöönpanoa 40 §:n mitättömyyssäännösten perusteella ja nostaa välitystuomion mitättömyyttä koskeva vahvistuskanne horjuttavat selvästi Suomessa käytävän välimiesmenettelyn luotettavuutta ja välitystuomion pysyvyyttä. Suomessa annettua välitystuomiota on vaikea nähdä New Yorkin yleissopimuksen mukaisesti lopullisena ja sitovana, jos sen mitättömyyttä koskeva kanne on mahdollista esittää ikuisesti. Välimiesmenettelylain 40 §:n mitättömyyssäädökset näin ollen merkittävästi heikentävät Suomen asemaa luotettavana välimiesmenettelyn paikkana. Edellä esitettyjen ongelmakohtien lisäksi ongelmallista nykyisessä välimiesmenettelylaissa on se, ettei laissa ole säännöksiä välimiesoikeuden mahdollisuudesta määrätä turvaamistoimia. Näin ollen tällä hetkellä välimiehillä ei ole toimivaltaa antaa turvaamistoimimääräyksiä, jotka olisivat täytäntöönpanokelpoisia, vaan tällaista määräystä tulee välimiesmenettelyn yhteydessä hakea yleisiltä tuomioistuimilta. Osapuolilla tulisi olla tosiasiallinen mahdollisuus välttää yleiset tuomioistuimet silloin, kun he ovat nimenomaisesti sopineet erimielisyyksien ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä. Edellä esitetyn lisäksi olemme käytännön kansainvälisessä välimiestyössä kohdanneet merkittäviä ongelmia ja haasteita muun muassa nykyisten välityssopimuksen muotovaatimusten johdosta. Kansallisella välimiesmenettelylailla on huomattava merkitys valittaessa välimiesmenettelyn paikkaa Suomalainen, keskuskauppakamarin yhteydessä toimiva välimiesinstituutti, FAI on ansiokkaasti kehittänyt kotimaista välimiesmenettelykenttää uudistamalla välimiesmenettelysääntönsä vuonna 2013 ja tehnyt runsaasti työtä suomalaisen välimiesmenettelyn tunnettuuden lisäämiseksi. FAI:n onnistunut markkinointityö ja vuoden 2013 sääntömuutos eivät kuitenkaan ole yksin onnistuneet merkittävästi kohentamaan Suomen asemaa kansainvälisten välimiesmenettelyiden luotettavana ja välimiesmenettelyille suotuisana paikkana. Edelleen keskeinen kysymys keskusteluissa ulkomaisten kollegojen kanssa on se, onko Suomen välimiesmenettelylaki UNCITRALin mallilain mukainen. Kuten Carita Wallgren-Lindholm Säätytalolla pidetyssä keskustelutilaisuudessa aivan oikein totesi, vastauksen ollessa kielteinen keskustelu päättyy siihen. Queen Mary University of London ja asianajotoimisto White & Case julkaisivat yhteistyössä toukokuussa 2018 kansainvälisiä välimiesmenettelyitä koskevan maailmanlaajuisen tutkimuksen ("2018 QMUL Survey"), johon osallistui yli 922 vastaajaa. Vastaajien joukossa oli kansallisten tuomioistuinten tuomareita, asianajajia, yritysjuristeja, akateemikkoja, välimiesmenettelyissä toimivia asiantuntijatodistajia, liike-elämän toimijoita, virkamiehiä ja opiskelijoita. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että 97 % vastaajista suosii välimies-menettelyä riidanratkaisumenettelynä maan rajat ylittävissä riidoissa. Parhaimpina pidettyjä välimiesmenettelyn paikkoja vastaajien mielestä olivat Lontoo (64 %), Pariisi (54 %), Singapore (39 %), Hong Kong (28 %), Geneve (26 %), New York (22 %) ja Tukholma (12 %). Tutkimuksessa ei mainita Suomea välimiesmenettelyn paikkana, vaikka vastaajien joukossa tiedetään olleen myös suomalaisia tahoja. Tutkimuksen mukaan välimiesmenettelyn paikan valintaan vaikuttivat eniten seuraavat neljä perustetta: “General reputation and recognition of the seat” (14%); “Neutrality and impartiality of the local legal system” (13%); “National arbitration law” (12%); and “Track record in enforcing agreements to arbitrate and arbitral awards” (11%). 2018 QMUL Survey -tutkimuksen tulokset osoittavat, että kansallisella välimiesmenettelylailla on huomattava merkitys välimiesmenettelyn paikkaa valittaessa. Yleinen maine ja tunnettuisuus välimiesmenettelyn paikkana ovat valinnan merkittävin kriteeri. Yleistä mainetta ja tunnettuisuutta välimiesmenettelyn paikkana puolestaan ei voi saavuttaa, elleivät paikan välimiesmenettelyä koskeva lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ja yleisten tuomioistuinten välimiesmenettelymyönteisyys ole yleisesti tunnettuja, sillä välimiesmenettelyn paikka määrää välimiesmenettelyyn sovellettavan prosessuaalisen normiston. Kolmeen ensimmäiseen perusteeseen liittyy läheisesti neljännellä sijalla olevat täytäntöön pantavuutta koskevat asiat. Välimiesmenettelylain 40 §:n mukaiset ajallisesti rajoittamattomat mitättömyyssäädökset sekä kolmiportainen välitystuomioiden kumoamista tai tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva prosessi vaikuttaa merkittävästi Suomessa annettavan välitystuomion maineeseen tosiasiallisen täytäntöön pantavuuden näkökulmasta. Tämä erityispiirre suomalaisessa välimiesmenettelyssä sellaisenaan toimii tosiasiallisena esteenä kansainvälisten välimiesmenettelyjen saamiseksi Suomeen. Nämä tutkimuksessa ilmenneet neljä määräävää perustetta alleviivaavat, että välimiesmenettelyn paikan valinnassa on keskeinen merkitys kansallisen välimiesmenettelylain tunnettavuudella sekä maan lainsäädännön ja tuomioistuinten yleisellä välimiesmenettelymyönteisyydellä. Suomi on näillä mittareilla selvä altavastaaja kansainvälisessä tarkastelussa, eikä tilanne tule tältä osin muuttumaan ennen seuraavaa väli-miesmenettelylain kokonaisuudistusta. Singaporen nopea nouseminen johtavaksi välimiesmenettelyn paikaksi voi toimia esimerkkinä Suomelle Kahden UNCITRALin mallilakimaan Singaporen ja Hong Kongin saavuttama asema 2018 QMUL Survey -tutkimuksessa suosituimpina välimiesmenettelyn paikkoina on merkillepantavaa. Vuonna 2015 vastaavan tutkimuksen tulokset näyttivät, että Singapore ja Hong Kong olivat eniten nostaneet suosiotaan välimiesmenettelyjen paikkana edeltäneiden viiden vuoden aikana. Erityisesti Singaporen nousua yhdeksi maailman johtavista välimiesmenettelyn paikoista todentavat myös Singapore International Arbitration Centren ("SIAC") tilastot. Kun vuonna 2006 SIACin sääntöjen mukaisia välimiesmenettelyitä aloitettiin 90, vuonna 2017 SIACin sääntöjen mukaisia välimiesmenettelyitä aloitettiin jo 343. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuonna 2017 FAI:n sääntöjen mukaisia väli-miesmenettelyitä aloitettiin 79. Singapore ja Hong Kong implementoivat UNCITRALin mallilain vuonna 1995. UNCITRALin mallilain implementointia on pidetty yhtenä merkittävänä tekijänä arvioitaessa Hong Kongin ja Singaporen nousua suosituiksi välimiesmenettelyn paikoiksi: Singaporen korkeimman oikeuden tuomarin, Steven Chongin mukaan Singaporen aseman vahvistumiseen kansainvälisen välimiesmenettelyn keskuksena on keskeisesti vaikuttanut UNCITRALin mallilain ja New Yorkin yleissopimuksen yhteisvaikutus, jonka myötä Singaporeen saatiin kansainvälisesti hyväksytyt lainsäädännölliset raamit ja tällöin myös singaporelaisten välitystuomioiden täytäntöön pantavuus parani laaja-alaisesti ulkomailla. Vuonna 2014, melkein 20 vuotta UNCITRALin mallilain implementoimisen jälkeen, Steven Chong kuvaili mallilain merkitystä seuraavasti: "… The Court of Appeal has therefore aptly described the IAA’s adoption of the Model Law as heralding a “paradigm shift” for Singapore because it gave us an invaluable, internationally-accepted legislative frame-work for international commercial arbitration. The IAA was also significant for another reason: it gave effect to the 1958 New York Convention on the Recognition and Enforcement of Foreign Arbitral Awards. This has allowed for the widespread and easy enforceability of ar-bitral awards from Singapore. By erecting the twin pil-lars of the Model Law and the New York Convention as part of our arbitration landscape, there is no question that the IAA has been the legislative cornerstone upon which our modern arbitration hub is built. And with its twentieth anniversary just months away, it is indeed timely to pay tribute to the wisdom of our lawmakers in enacting such a critical piece of legislation." Tämän lausunnon valossa on ilmeistä, että prosessuaalisella normatiivisella perustalla on keskeinen vaikutus välimiesmenettelyn paikan valintaan. Nykytila ei palvele suomalaista elinkeinoelämää Suomalaisen elinkeinoelämän etua ei voi millään tavalla palvella se, että suomalaisten yhtiöiden erimielisyydet ratkotaan ulkomailla. Suomalaiset ovat ongelmanratkaisijakansaa. Ulkoministeri Alexander Stubbin vuonna 2008 asettama Suomen maabrändivaltuuskunta tuli 355-sivuisessa raportissaan vuonna 2010 siihen tulokseen, että vuonna 2030 Suomi on ongelmanratkaisija. Siitä huolimatta me edelleen viemme kaupalliset riitamme muiden ratkaistaviksi, koska meillä ei ole tämänkaltaista ongelmanratkaisua tukevaa lainsäädäntöä. Suomalaisten yhtiöiden ulkomailla ratkaistavissa erimielisyyksissä on kyse merkittävistä taloudellisista intresseistä. Tyypillisesti saatetaan puhua kymmenien, joskus satojen miljoonien, ehkä jopa joissakin tapauksissa miljardien eurojen kokoisista intresseistä. Kysymys kuuluukin: Onko meillä varaa ylläpitää sellaista lainsäädännöllistä kehystä, jolla varmistetaan, että nämä erimielisyydet ratkotaan ulkomailla? Kansainväliset välimiesmenettelyjen suulliset käsittelyt kestävät usein viikkoja. Tänä aikana molempien (kaikkien) osapuolten edustajat tyypillisesti lennättävät paikan päälle useista lakimiehistä ja heidän avustajistaan koostuvia ryhmiä sekä ulkomaisia todistajia ja asiantuntijoita useita kertoja käsittelyn aikana, ajavat takseilla ja julkisella liikenteellä, majoittuvat hotelleissa, ostavat kokous- ja muita palveluita, ruokailevat ja tekevät ostoksia. Ruotsissa vuonna 2018 julkaistun tutkimusraportin "Tvister säljer Sverige" mukaan Tukholmassa istutut kansainväliset välimiesmenettelyt tuovat Ruotsiin 9 miljardia kruunua vuosittain. Suomalaisen elinkeinoelämän ja maabrändin kannalta ei ole mielekästä eikä kannattavaa jatkaa nykytilannetta, jossa suurten suomalaisten yhtiöiden riidat ratkaistaan Suomen rajojen ulkopuolella. Suomen valtio ja suomalainen elinkeinoelämä jää paitsi niistä merkittävistä tuloista, joita välimiesmenettelyt tuottavat niissä maissa, jotka ovat jo vuosia sitten ymmärtäneet, että kansainvälinen välimiesmenettely voi olla merkittävä vientituote koko valtiolle. Välimiesmenettelylain puutteet ja epäkohdat edellyttävät uuden lain säätämistä Suomalainen elinkeinoelämä kärsii siitä, että välimiesmenettelyn lainsäädännöllistä normiperustaa koskeva oikeustila ei ole Suomessa kansainväliset vaatimukset täyttävällä tasolla. Suomella maailman ongelmanratkaisijana tulee olla sellainen normiperusta, että voimme toimia uskottavana ongelmanratkaisijana myös kansainvälisissä välimiesmenettelyissä. Keskeiset Suomen oikeusjärjestelmän tunnustamat periaatteet kuten puolueettomuus, riippumattomuus ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate tulisi valjastaa kansainväliseksi vientituotteeksi. Suomalainen elinkeinoelämä vie rahojaan ulkomaille ja luovuttaa lisäksi tuomiovallan ulkomaisille tuomioistuimille. Tämä tapahtuu Suomessa joka päivä niin kauan, kunnes Suomen välimiesmenettelylaki on saatettu kansainväliset mitat täyttävälle tasolle. Tavoiteltava tila on yksinkertaisimmin saavutettavissa implementoimalla UNCITRALin mallilaki. UNCITRALin mallilaki on maailmanlaajuisesti tunnettu ja se edustaa modernia kansainvälisesti vakiintunutta käytäntöä välimiesmenettelyä koskevissa sääntelykysymyksissä. Lisäksi UNCITRALin mallilakia koskevaa vakiintunutta oikeuskäytäntöä on runsaasti saatavilla. UNCITRALin mallilain implementoinnilla edistetään merkittävästi suomalaisten yhtiöiden mahdollisuuksia saada jatkossa riitansa ratkaistuksi Suomessa. UNCITRALin mallilain implementoiminen edistää Suomen elinkeinoelämän etua sekä suomalaisten yhtiöiden erimielisyyksien ratkaisemista kotimaassa ja kotimaisessa prosessissa. Tämä on kaikilla tavoin Suomen ja suomalaisen elinkeinoelämän edun mukaista. Lausuntonaan Dittmar & Indrenius esittää, että nykyinen oikeustila on epätyydyttävä ja edellyttää uuden välimiesmenettelylain säätämistä kiireellisessä aikataulussa. Yksinkertaisimmin tämä on tehtävissä implementoimalla UNCITRALin mallilaki välimiesmenettelylaiksi Suomessa.

Share this

Dittmar & Indrenius