Työriitalain vastaisista lakoista voi seurata sakkoa ja vahingonkorvausvelvollisuus

D&I Alert

Share this

Dittmar & Indrenius > Työriitalain vastaisista lakoista voi seurata sakkoa ja vahingonkorvausvelvollisuus

Helsingin hovioikeus vahvisti tuomiossaan 20.12.2018, että työnseisaukseen ryhtyminen työriitalain 14 päivän ennakkoilmoitusvelvollisuutta noudattamatta voi johtaa sakkoihin ja vahingonkorvausvastuuseen. Vahingonkorvauksen mahdollisuus todettiin nyt ensimmäistä kertaa oikeuskäytännössä, ja sakkoa oli viimeksi tuomittu vuosikymmeniä sitten. Tuomio koskee vain työehtosopimuksen voimassaolon ulkopuolella toteutettuja työnseisauksia. Hovioikeus asetti vahingonkorvausvelvollisuudelle lisäedellytyksiä, jotka eivät välttämättä perustu lakiin. Tuomio on lainvoimainen.

Tausta

Ammattiyhdistys P ry ja sen puheenjohtaja A olivat panneet toimeen työnseisauksia eri teollisuusyrityksissä keväällä 2011. Työnseisauksista oli tehty työriitojen sovittelusta annetun lain (“työriitalaki”) 7 §:n edellyttämät ennakkoilmoitukset. P ja A eivät kuitenkaan odottaneet työriitalain edellyttämää 14 päivää ennen työnseisausten aloittamista, vaan pyrkivät vauhdittamaan työehtosopimusneuvotteluja aikaistamalla työnseisauksia sekä jatkamalla työnseisauksia sen jälkeen, kun niiden olisi ennakkoilmoituksen mukaan pitänyt päättyä. Työnseisaukset kattoivat kaikkiaan noin 2 500 henkilöä.

Aikaistamisista annettiin työnantajayhtiöille tyypillisesti ilmoitus vasta aikaistetun työnseisauksen alkamista edeltävänä päivänä. Joissakin tapauksissa aikaistamisesta ei annettu mitään ennakkotietoa, vaan työnantajat saivat tietää aikaistetun työnseisauksen alkamisesta työntekijöiden poistuessa työpaikalta kesken työvuoron.

Laajamittaisista työnseisausten aikaistamisista huolimatta yhtiöt pystyivät pitämään tuotannon käynnissä esimiesvoimin. Odottamattomat työnseisaukset pakottivat yhtiöt kuitenkin erilaisiin poikkeusjärjestelyihin, joista aiheutui yhtiöille ylimääräisiä kustannuksia ja tuotannon vähentymistä.

Rikosasia

Työriitalaissa säädetyn 14 päivän ennakkoilmoitusvelvollisuuden noudattamatta jättäminen on rikos, josta on rangaistuksena sakkoa. Oikeushenkilö ei voi joutua rikosvastuuseen työriitalain rikkomisesta, joten työnantajayhtiöt ja niiden työmarkkinajärjestö vaativat rangaistusta ammattiyhdistyksen puheenjohtaja A:lle. Korkeimman oikeuden annettua ennakkopäätöksen KKO 2014:71, jonka mukaan vain työmarkkinajärjestö voi vaatia rangaistusta työriitalain rikkomisesta, yhtiöt luopuivat rangaistusvaatimuksesta.

Esitutkinnassa poliisi selvitti tapahtumakulun ja lakkojen laajuuden. Tapahtumakulusta ei käytännössä ollut erimielisyyttä, vaan riitaa oli siitä, miten asiaa tulisi oikeudellisesti arvioida. Käytännössä sakkoa on vaadittu hyvin harvoin, ja edellinen lopulliseksi jäänyt sakkorangaistus on annettu joitakin vuosikymmeniä sitten. Tämän vuoksi A puolustautui väittämällä, että työriitalain rikkominen oli lakannut olemasta rangaistavaa ja että vauhdituslakot olivat olleet maan tapa ainakin kyseisellä toimialalla ja siten hyväksyttäviä. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus hylkäsivät nämä väitteet ja tuomitsivat A:n maksamaan 20 päiväsakkoa.

Vahingonkorvausasia

Hovioikeus katsoi, että työriitalain vastaisesti toimeenpantujen työnseisausten aiheuttamista vahingoista voi seurata vahingonkorvausvastuu vahingonkorvauslain nojalla. Tätä ennen asiasta ei ole ollut oikeuskäytäntöä. Toisin kuin sakkoa, jota voi vaatia vain työmarkkinajärjestö, vahingonkorvausta voi vaatia mikä tahansa taho, jolle laiton työnseisaus on aiheuttanut vahinkoa.

Työnantajayhtiöt vaativat ammattiyhdistys P:ltä ja sen puheenjohtaja A:lta yhteisvastuullisesti vahingonkorvausta erilaisista laittomien työnseisausten aiheuttamista ylimääräisistä kustannuksista, kuten suuremmista palkkakuluista, töiden ulkoistamisesta, vuosihuoltojen siirtämisestä ja tuotannon vähentymisen vuoksi saamatta jääneestä voitosta. Hovioikeus katsoi vahingot todellisiksi, mutta hylkäsi korvausvaatimukset, koska asetti vahingonkorvaukselle lisäedellytyksiä, jotka eivät ilmene vahingonkorvauslaista.

Hovioikeuden mukaan korvauskelpoisen vahingon on täytynyt (i) aiheutua ennakkoilmoitusvelvollisuuden vastaisen lakon yllätyksellisyydestä ja (ii) olla vahingonkärsijän vältettävissä, jos lakosta olisi saatu ennakkotieto. Hovioikeuden ratkaisu on itsessään yllättävä, koska laissa ei ole säädetty, että vain yllättävät vahingot korvataan. Hovioikeuden tuomio jättää epäselväksi, mitkä kaikki vahingot ja missä tilanteissa voisivat tulla korvattavaksi. Vahingonkorvauksen täsmällinen ulottuvuus jää siten tulevan oikeuskäytännön varaan.

Tuomion merkitys

Työehtosopimuksen lakattua ja työrauhavelvoitteen päätyttyä on työmarkkinaosapuolilla oikeus ryhtyä työnseisauksiin. Silloinkin työnseisaus tulee kuitenkin toteuttaa työriitalaissa säädettyä menettelytapaa noudattaen. Pääsääntöisesti työmarkkinaosapuolet tuntevat vastuunsa ja noudattavat työriitalain määräyksiä tunnollisesti. Työriitalakia noudattava työmarkkinajärjestö ja sen johtajat ovat suojassa rikosvastuulta ja vahingonkorvausvastuulta.

Hovioikeuden tuomio osoittaa, että työtaisteluoikeus ei ole rajoittamaton, vaan työriitalaissa säädettyä menettelytapaa rikkova osapuoli voi joutua merkittävien vahingonkorvausvastuiden kohteeksi ja sen johtajat lisäksi henkilökohtaiseen rikosvastuuseen. Nähtäväksi jää, riittääkö tämä lopettamaan vauhdituslakkojen kaltaiset ilmiöt työmarkkinoilla. Jos ei, on todennäköistä, että korkein oikeus joutuu ennemmin tai myöhemmin linjaamaan vahingonkorvausvastuun tarkempaa ulottuvuutta.

Dittmar & Indrenius edusti asiassa työnantajia ja niiden työmarkkinajärjestöä.

Share this