Hallituksen esitys (HE 2/2026) hankintalainsäädännön uudistamisesta eteni tänään 5.2.2026 eduskunnan käsiteltäväksi. Uudistuksella tavoitellaan julkisten hankintojen tehostamista ja kustannussäästöjä, laadukkaita palveluita, pk-yritysten parempaa pääsyä markkinoille sekä vahvempaa huoltovarmuutta ja vastuullisuutta.
Työ- ja elinkeinoministeriön vuosi sitten uudistuksesta julkaisemaan mietintöön jätettiin yli 600 lausuntoa, joista suurin osa oli kriittisiä. Lausuntojen määrän perusteella hanke nousi yhdeksi eniten huomiota herättäneistä lainsäädäntöhankkeista. Uudistuksen keskeisimmät muutokset ja niiden herättämä keskustelu ovat liittyneet etenkin sidosyksiköiden kymmenen prosentin vähimmäisomistusvaatimukseen sekä vaikutustenarvioinnin rajallisuuteen.
Hankkeen eteneminen on ollut varsin vaiherikas prosessi. Lainsäädännön arviointineuvosto katsoi marraskuussa 2025 antamassaan lausunnossa, että hankintalain hyödyt ja kustannukset tulisi arvioida paremmin, mihin ministeriössä pyrittiin viime kuukausien aikana kiinnittämään huomiota. Lisäksi oikeuskansleri keskeytti asian viemisen eduskuntaan 22.1.2026 valtiosääntöoikeudellisista syistä, minkä vuoksi esitetykseen tehtiin tarkennuksia. Esitettyjen muutosten ei kuitenkaan katsota uhkaavan kuntien itsehallintoa, vaan ainoastaan asettavan reunaehtoja sidosyksiköiden käytölle. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon eduskuntakäsittelyn aikana.
Uudet säännökset on tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 2026. Muutokset tulisivat kuitenkin voimaan asteittain. Tässä kirjoituksessa käsittelemme keskeisimpiä ehdotettuja uudistuksia.
Sidosyksikköhankintojen edellytyksiä tiukennettaisiin
Nykytila: Hankintayksikkö voi tehdä hankintoja sidosyksiköltään ilman kilpailutusta, mikäli yksikkö täyttää sidosyksikön määritelmän. Julkisessa keskustelussa ja oikeuskäytännössä on viime vuosina havaittu, että sidosyksikköyhtiöihin voi kuulua kymmeniä tai jopa satoja hankintayksiköitä pienin omistusosuuksin, eikä hankintayksiköillä ole kaikissa tilanteissa ollut todellista määräysvaltaa sidosyksikköön. Kun hankintayksiköillä on ollut mahdollisuus käyttää yhdessä määräysvaltaa sidosyksikössä, on sidosyksikköhankintoja pidetty lainmukaisina.
Esitetty uudistus: Uudistuksessa yhtiömuotoisen sidosyksikön käytön edellytykseksi asetettaisiin kymmenen prosentin vähimmäisomistusvaatimus. Omistusvaatimus ulottuisi myös sidosyksikön mahdollisiin tytär- tai sisaryhtiöihin. Vähimmäisomistusvaatimus ei kuitenkaan koskisi kaikkia sidosyksiköitä, vaan esimerkiksi yksinomaan lakisääteistä palvelua tai tähän liittyviä tietojärjestelmiä tuottamaan perustettua sidosyksikköä voidaan käyttää vapaammin, kuitenkin tietyin reunaehdoin. Vähimmäisomistusvaatimuksen olisi tarkoitus tulla voimaan 1.7.2027. Lisäksi uudistuksessa on huomioitu, miten voimassa olevia sidosyksikkösopimuksia ja uusien sidosyksikkösopimusten solmimista olisi arvioitava.
Uudistuksen tavoite: Uudistuksen tavoitteena on lisätä kilpailua, parantaa markkinoiden toimivuutta ja tehostaa julkisen sektorin toimintaa. Lausuntokierroksella esitettiin kuitenkin myös vastakkaisia näkökulmia ja huoli siitä, että ainakin siirtymävaiheessa kustannukset saattaisivat tosiasiassa kasvaa.
Uusi oikeuskäytäntö: Euroopan unionin tuomioistuin antoi 15.1.2026 merkittävän sidosyksiköitä koskevan ennakkoratkaisun asiassa
C-692/23 AVR-Afvalverwerking. Tuomion perusteella sidosyksikkönä toimivan emoyhtiön ulosmyyntirajoihin on laskettava mukaan myös sen tytäryhtiöiden liikevaihto. Tuomioistuimen mukaan sidosyksikkösääntelyn tavoitteiden, kuten kilpailun vääristymisen estämisen, toteutuminen ei voi riippua konsernin rakenteesta, sillä muutoin sidosyksikkö voisi kiertää sääntelyä jakamalla keinotekoisesti toimintonsa tytäryhtiöilleen. Suomessa asiaa on tulkittu usein päinvastoin, joten ratkaisu edellyttää pikaisia toimenpiteitä monilta julkisomisteisilta konserneilta. Hankintalain vireillä olevan uudistuksen rinnalla, jossa ehdotetaan kymmenen prosentin vähimmäisomistusosuutta sidosyksiköille, tämä välittömästi sitova tulkinta tiukentaa entisestään julkisomisteisten yhtiöiden toimintaedellytyksiä markkinoilla. Hallituksen esityksen antamisen viivästyttyä kahdella viikolla tuomio ehdittiin huomioimaan esityksessä.
Yli kymmenen miljoonan euron hankinnat vaatisivat markkinakartoituksen ja hankintamallin arvioinnin
Nykytila: Hankintalainsäädäntö mahdollistaa hankinnan toteuttamisen usealla tavalla, ja hankintayksikkö voi valita toteutustavan omien tarpeidensa mukaan. Hankintayksikkö voi myös tehdä markkinakartoituksen ennen hankintamenettelyn aloittamista ja valita sen toteutustavan vapaasti kyseisen hankinnan näkökulmasta.
Esitetty uudistus: Yli kymmenen miljoonan euron hankinnoissa hankintayksikön tulisi tehdä markkinakartoitus tai arvioida hankinnan eri toteutusvaihtoehtoja. Markkinakartoituksen ja hankintamallin soveltuvuuden arvioinnin toteutustavat jäisivät kuitenkin hankintayksikön harkintaan. Hankintamallin soveltuvuuden arviointi voitaisiin toteuttaa myös osana markkinakartoitusta. Alle kymmenen miljoonan euron hankinnoissa markkinakartoitus ja hankintamallin soveltuvuuden arviointi pysyisivät vapaaehtoisina. Uudistuksen olisi tarkoitus tulla voimaan keväällä 2026.
Uudistuksen tavoite: Uudistuksen tavoitteena on vastata käytännön hankintatoimessa ilmenneisiin kilpailupuutteisiin ja kannustaa hankintayksiköitä jatkuvaan vuoropuheluun alan toimijoiden kanssa. Lisäksi uudistuksilla pyritään korostamaan hankintojen huolellisen valmistelun merkitystä.
Yhden tarjouksen tilanteessa hankinta olisi keskeytettävä ja kilpailutettava uudelleen
Nykytila: Käytännön hankintatoimessa on ilmennyt merkittävä kilpailun puute, sillä potentiaalisia tarjoajia ei ole riittävästi tai ne eivät jätä tarjousta. Hankintalainsäädäntö antaa mahdollisuuden keskeyttää hankinta todellisesta ja perustellusta syystä, esimerkiksi jos tarjouskilpailuun saadaan vain yksi tarjous, jonka hinta ei ole hyväksyttävissä.
Esitetty uudistus: Uudistuksessa EU-hankintojen avoin menettely olisi keskeytettävä, jos tarjouksia saataisiin vain yksi. Tällöin hankintayksikön olisi järjestettävä uusi tarjouskilpailu hankinnan toteuttamiseksi. Uusimisvelvoite koskisi hankintaa vain kerran. Keskeyttämisvelvoitetta ei olisi, jos hankinnasta olisi toteutettu markkinakartoitus tai se olisi jaettu osiin. Velvoitteesta voitaisiin poiketa myös erityisen painavasta syystä. Velvoite tulisi voimaan 1.10.2026.
Uudistuksen tavoite: Uudistuksen tavoitteena on kannustaa kilpailuun ja tehostaa julkisten varojen käyttöä. Uudistus myös rohkaisee hankintayksiköitä tekemään toimenpiteitä kilpailun lisäämiseksi.
Hankintoja tulisi jakaa tulevaisuudessa aktiivisemmin
Nykytila: Hankintalainsäädännön mukaan hankinta voidaan jakaa osiin. Mikäli hankintaa ei jaeta osiin, on jakamatta jättämisen syyt esitettävä hankinta-asiakirjoissa. Hankintalainsäädännössä on rajoitettu valittamista hankinnan osiin jakamisesta.
Esitetty uudistus: Uudistuksessa hankintayksiköt velvoitettaisiin jakamaan hankinta osiin. Jakamisvelvollisuus ei koskisi puitejärjestelyn sisäisiä hankintoja. Hankintayksikkö voisi jättää hankinnan jakamatta, mikäli hankinnan luonteen tai muiden vastaavien seikkojen vuoksi jakaminen ei olisi perusteltua tai mikäli hankintaa olisi edeltänyt markkinakartoitus. Jakamisvelvollisuudesta voitaisiin poiketa, jos jakaminen lisäisi merkittävästi hallintokustannuksia tai johtaisi kustannusten jatkuvaan kasvuun. Osiin jakaminen voitaisiin toteuttaa myös valitsemalla useampi toimittaja puitejärjestelyyn taikka perustamalla dynaaminen hankintajärjestelmä. Uudistus mahdollistaisi nykyisestä poiketen valittamisen markkinaoikeuteen hankintayksikön päätöksestä olla jakamatta hankintaa.
Uudistuksen tavoite: Uudistuksen tavoitteena on avata julkiset hankinnat entistä useammalle pk-yritykselle, jotta hankintayksiköt voisivat hyödyntää laajemman toimittajajoukon tarjoamia ratkaisuja.
Muita muutoksia
Muita esityksen tuomia muutoksia hankintalakiin olisivat muun muassa:
- kestävyyteen, turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen liittyvien näkökohtien nostaminen hankintalain tavoitteiden tasolle;
- pakollisten poissulkemisperusteiden laajentaminen törkeisiin kirjanpito- ja ympäristörikoksiin;
- jälki-ilmoitusvelvollisuuden laajentaminen kansallisiin hankintoihin ja suorahankintoihin (laiminlyöntiä kuitenkaan erikseen sanktioimatta);
- alihankkijoita ja voimavarayksiköitä koskevien sääntöjen selkeyttäminen;
- Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivallan laajentaminen kansallisen kynnysarvon ylittäviin suorahankintoihin rakennusurakoiden osalta; ja
- sote- ja muiden erityisten palveluhankintojen kilpailuttamista koskevan luvun siirtäminen osaksi kansallisia hankintoja koskevaa lukua.
Hankintayksiköiden ja tarjoajien on valmistauduttava uudistukseen
Hankintalain uudistus edellyttää aktiivista valmistautumista sekä hankintayksiköiltä että tarjoajilta. Hankintayksiköiden on päivitettävä käytäntönsä ja asiakirjansa vastaamaan uusia vaatimuksia. Vaikka muutokset koskevat pääosin EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja, ne vaikuttavat myös kansallisiin hankintoihin. Tarjoajien tulee ymmärtää, mitä muutokset merkitsevät kilpailutuksiin osallistumisen kannalta. Huolellinen valmistautuminen on avainasemassa sujuvan siirtymän varmistamiseksi.
Ottaen huomioon hankkeen valmisteluvaiheessa kohtaama kritiikki, lakiehdotuksen eduskuntakäsittelystä ei voida odottaa suoraviivaista tai yksinkertaista prosessia kunnianhimoisesta aikataulutavoitteesta huolimatta. Poissuljettuna ei voida pitää myöskään sitä, että esimerkiksi perustuslakivaliokunta tulisi edellyttämään muutoksia nyt esitettyyn nähden. Asian käsittelyn tässä vaiheessa ei siis voida tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tulevan uudistuksen lopullisesta sisällöstä.
Hankintalain uudistuksen ohella hankinta-alan toimijoiden on seurattava myös muita oikeudellisia kehityskulkuja. Euroopan unionin tuomioistuimen edellä mainittu sidosyksikköhankintoja koskeva ratkaisu osoittaa, että oikeuskäytäntö kehittyy jatkuvasti, ilman siirtymäaikoja. Sidosyksiköiden omistajien on muun ohella huolehdittava siitä, että niiden omistusrakenteet täyttävät paitsi uudistuksen edellyttämät vaatimukset myös suoraan sovellettavan oikeuskäytännön asettamat velvoitteet.
Samaan aikaan Euroopan komissio valmistelee hankintadirektiivin uudistusta. Tavoitteena on yhdenmukaistaa julkisia hankintoja koskevia sääntöjä ja menettelyjä sekä yksinkertaistaa liian monimutkaisiksi koettuja EU-säännöksiä. Jää nähtäväksi, merkitseekö komission lainsäädäntöohjelmaan kirjattu ”Public Procurement Act” siirtymistä asetuspohjaiseen sääntelyyn. Tämä tarkoittaisi lähtökohtaisesti suppeampaa liikkumavaraa jäsenvaltioiden kansalliseen hankintalainsäädäntöön.
Competition & Public Procurement -praktiikkamme jäsenet seuraavat aktiivisesti näiden uudistusten etenemistä ja ovat valmiita keskustelemaan kanssanne kaikista niihin tai yleisimminkin julkisiin hankintoihin liittyvistä kysymyksistä.
Contact authors
