Samalla, kun immateriaalioikeudet eli IPR:t muodostavat entistä suuremman osan yhtiöiden arvosta ja liikevaihdosta, korostuu niitä hallinnoivien sopimusten merkitys. Immateriaalioikeuksien arvon noustessa kasvavat nimittäin myös niihin liittyvät riskit. Sopimuskäytännöissä onkin havaittavissa IPR-ehtojen kehittymistä ja laajenemista vastaamaan uusia riskejä. Myös uudet omaisuuserät ja yhteistyötä painottavat kehitystavat tuovat oman lisämausteensa sopimuskäytäntöihin.
Käsittelemme tässä artikkelissa neljää IPR-sopimisen kentälle noussutta trendiä. Sopimustekniikan kehittyessä, jotkin asiat pysyvät kuitenkin ennallaan – hyvin laadittu sopimus on aina paras tapa varmistaa sujuva yhteistyösuhde ja ennaltaehkäistä riitaisuuksia.
Hyvä IPR-sopimus on “vain” IPR-strategian täytäntöönpanoa
Immateriaalioikeuksien hienous omaisuuseränä piilee niihin liittyvien oikeuksien hallinnan joustavuudessa. Esimerkiksi patentilla saavutettava yksinoikeus sisältää muun muassa keksinnön käytön, valmistamisen, tarjoamisen, vaihdantaan saattamisen ja maahantuonnin. Tekijänoikeuden luomaa yksinoikeutta voidaan puolestaan jakaa taloudellisten oikeuksien lisäksi moraalisiin oikeuksiin ja niiden osatekijöihin. Kun huomioidaan lisäksi, että näitä yksinoikeuksia ja niiden osatekijöitä voidaan siirtää eteenpäin sekä kokonaan että osittain, on sopimisen kirjo laaja.
Samalla merkittävinkin IPR-sopimus on aina vain yksi osa laajempaa palapeliä. Mikäli palapelin jokainen pala laaditaan toisistaan erillisiksi kokonaisuuksiksi muista paloista piittaamatta, on lopputulosta mahdotonta saada sovitettua yhteen. Taustalle tarvitaan siis selkeät linjaukset siitä, minkälaiseen lopputulokseen kullakin sopimuksella pyritään – tarvitaan IPR-strategia.
IPR-strategiat eivät itsessään ole uusi asia, vaan aineetonta omaisuuttaan huolellisesti hallinnoivilla yhtiöillä on ollut niitä jo pitkään. Viime vuosien muutos liittyy kuitenkin siihen, minkälaiset yhtiöt ovat päättäneet laatia toimintansa tueksi oman IPR-strategiansa sekä siihen, mitä strategioilla tavoitellaan.
Oikein toteutettuna jokainen IPR-sopimus on yhtiön IPR-strategian ilmentymä ja tapauskohtainen kirjaus laajemmasta linjauksesta, jonka mukaisesti yhtiö hankkii, suojaa ja hyödyntää aineettomia omaisuuseriään tavalla, joka tuottaa yhtiölle kaupallista lisäarvoa. Parhaimmillaan IPR-strategia antaa selkeät, helposti ymmärrettävät ja toteuttamisvalmiit linjaukset, joiden mukaisesti jokainen IPR-sopimus laaditaan. Oli kyse esimerkiksi datan “jakamisesta”, oikeuksien allokoinnista tai sopimusvelvoitteiden ketjuttamisesta, on vastaus toteuttamista vaille valmis.