Riitaan ei tarvita kahta

Disputes for Breakfast

Vanha sanonta, että riitaan tarvitaan kaksi, ei pidä paikkaansa. Viimeiset viikot ovat vahvistaneet käsitykseni siitä, että riitaan riittää yksi. Siitä huolimatta, että olet henkilönä, yhtiönä tai suvereenina valtiona tehnyt kaiken by the book, saatat kohdata sopimuskumppanin, kumppanin tai vaikkapa naapurivaltion, jonka riitaherkkyys mitataan Richterin asteikolla.

Samat lainalaisuudet pätevät aina, kun kyse on ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Kun ihminen on tekemässä päätöksiä, mukana on aina inhimillinen tekijä. Samat inhimilliset tekijät ovat kuvassa, kun tavoitellaan omaa etua, pönkitetään egoa, alistetaan kumppania, olipa kyse sitten yksityishenkilöstä, yhtiöstä tai valtiosta, jonka johdossa on ihminen.

Siitä syystä on tärkeää valita oikeat kumppanit. Silloin kun kumppanin valitsemiseksi vaihtoehdot ovat vähissä tai olemattomat, on syytä aina valmistautua myös pahimpaan. Olosuhteet saattavat yhtäkkiä muuttua ennakoimattomasti tai keskeiset henkilövaihdokset sopimuskumppanin puolella saattavat yhtäkkiä muuttaa sen, mihin olimme tottuneet ja varautuneet.

Venäjän tilanne on jälleen kerran osoittanut, että sopimuksia laadittaessa on kyettävä etukäteen varautumaan siihen, ettei kaikki välttämättä mene niin kuin on suunniteltu. On kyettävä varautumaan siihen, että se, minkä ei koskaan uskottu tapahtuvan, tapahtuu huomenna.

Ylivoimaista estettä koskevat force majeure -lausekkeet olivat pandemiaan saakka laiminlyödyn lapsipuolen asemassa. Kukaan ei jaksanut kiinnittää niihin vähäistä suurempaa huomiota, koska yksikään lausekkeessa listatuista katastrofeista ei kuitenkaan koskaan tulisi tapahtumaan.

Kunnes sitten tuli päivä, kun alkoi tapahtua.

Yhtäkkiä sylissä olivatkin pandemia, sota, yleisen liikenteen keskeytyminen, yleisen maksuliikenteen keskeytyminen, ja me aloimme tavata force majeure -lausekkeita, jotka jätimme pois, koska halusimme ottaa mukaan vain olennaisen olettaen, että kaikki käy hyvin.

Suomalainen elinkeinoelämä on tehnyt parhaansa luodakseen hyvät ja luottamukselliset suhteet itänaapuriin. Kauppaa on käyty, tytäryhtiöitä ja tuotantolaitoksia perustettu, sopimussuhteita synnytetty. Salamannopeasti tilanne muuttui sellaiseksi, ettei toimiminen itärajan takana ole enää eettisesti hyväksyttävää, ja samalla olosuhteiden muuttuminen, sota, maksuliikenteen ja liikenteen keskeytyminen on tehnyt siitä myös mahdotonta.

Siitä huolimatta, että päätös vetäytymisestä ja sopimussuhteista irtautumisesta näyttää eettisesti välttämättömältä, sopimuskumppanin saattaa olla mahdotonta hyväksyä sitä. Vaikka eettisesti ratkaisu on selvä, juridisesti jää vielä helposti tulkittavaa. Keskeiseksi kysymykseksi nousee se, onko meillä juridiset perusteet irtautua sopimussuhteista. Voimmeko vedota eettisesti kestämättömään tilanteeseen? Voimmeko vedota ylivoimaiseen esteeseen?

Ja näin olemme lopulta tulleet tilanteeseen, jossa koko sopimuksen hyvyys riippuu siitä, missä ja miten ja kenen toimesta meidän erimielisyytemme ratkaistaan. Tästä syystä en milloinkaan lakkaa jauhamasta sitä, että sopimus on vain niin hyvä kuin on siinä oleva riidanratkaisulauseke. Olemmeko sitoutuneet riidanratkaisulausekkeeseen, jossa sopimuserimielisyys ratkaistaan venäläisessä tuomioistuimessa venäläisten tuomarien toimesta vai olemmeko valinneet esimerkiksi länsimaisen välimiesinstituutin välimiesmenettelysääntöjen mukaisen välimiesmenettelyn, jossa ratkaisun antaa riippumaton välimiesoikeus.

Siitä mihin etiikka päättyy, juridiikka alkaa. Niin kauan kuin olemme ihmisten kesken tekemisissä, sopimuksia tehtäessä on aina varauduttava myös siihen, ettei toinen osapuoli toimi niin kuin me toivoimme sen toimivan. Siksi sopimus on aina tehtävä kirjallisesti, ja siihen on aina yksiselitteisesti ja erityisellä huolellisuudella kirjattava, mitä tehdään, kun tilanne muuttuu, tai toinen ei täytä sopimusvelvoitteitaan.

Pahimpia ovat niin sanotut herrasmiessopimukset. Herrasmiessopimushan on järjestely, joka ei oikeastaan ole edes sopimus, kahden sellaisen henkilön välillä, joista kumpikaan ei ole herrasmies, mutta joista kumpikin odottaa toisen pitävän kiinni sovitusta ilman, että itsellä on missään vaiheessa ollut aikomustakaan toimia sovitun mukaisesti.

Ylivoimaiseen esteeseen on aina varauduttava, sillä nykymaailmassa se saattaa kohdata huomenna. Asianmukainen riidanratkaisulauseke on myös omiaan ennalta ehkäisemään erimielisyyksien eskaloitumista. Jos vastapuolella on vaarana, ettei asiasta alkava oikeudenkäynti päätykään edullisesti, sille on tällöin eduksi pyrkiä välttämään konfliktia viimeiseen asti ja noudattaa sopimusta tunnollisesti. Näin ollen myös riidanratkaisulausekkeella voi olla ennaltaehkäisevä vaikutus, ja siksi se kannattaa kirjoittaa huolella.

Si vis pacem, para bellum. Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.

 

Disputes for Breakfast -webinaarisarja

Disputes for Breakfast on Dittmar & Indreniuksen webinaarisarja, jossa uppoudutaan erimielisyyksiin ja niiden trendeihin eri oikeudenaloilla keskittyen erityisesti liikejuridisten riitojen sovinnolliseen ratkaisuun ja ennaltaehkäisyyn.​

Lue lisää sarjan webinaareista täältä: Disputes for Breakfast

Disputes for Breakfast

Latest insights

KKO: Muun työn tarjoaminen yksilöimättömillä rekrytointikirjeillä teki irtisanomisesta lainvastaisen

Alert / 17 May 2022
Reading time 3 minutes

Helen Lehto joins D&I Partnership

News / 3 May 2022