EU:ssa on otettu jälleen askel kohti läpinäkyvämpää tekoälyn käyttöä.
Euroopan komissio julkaisi 10.6.2026 lopullisen version käytännesäännöstöstä (Code of Practice on Transparency of AI-Generated Content), joka täsmentää EU:n tekoälyasetuksen (”AI Act”) läpinäkyvyysvelvoitteita tekoälyn tuottaman ja muokkaaman sisällön tunnistamisen ja merkitsemisen osalta.
Käytännesäännöstö ei ole oikeudellisesti sitova, mutta organisaatioilla on mahdollisuus sitoutua siihen julkisesti – jolloin se sitoo allekirjoittajaansa. Yleisestä sitomattomuudestaan huolimatta säännöstöllä on kuitenkin tulevaisuudessa todennäköisesti merkittävä rooli ns. hyvien käytänteiden osoittajana.
Käytännesäännöstön sisällöstä tiiviisti
Käytännesäännöstö on jaettu kahteen osuuteen: generatiivisten tekoälyjärjestelmien tarjoajille asetettuihin teknisiin merkintä- ja tunnistamisvaatimuksiin sekä näitä järjestelmiä hyödyntäville käyttöönottajille asetettuihin läpinäkyvyys- ja ilmoitusvelvoitteisiin.
- Generatiivisten tekoälyjärjestelmien tarjoajat
Tekoälyasetuksen nojalla tekoälyjärjestelmien tarjoajat ovat velvollisia merkitsemään tekoälyn tuottaman tai muokkaamat tuotokset koneluettavasti. Käytännesäännöstö ohjaa tämän velvoitteen käytännön toteutuksessa.
Pääsäännön mukaan merkitseminen tehdään vähintään kahdella tavalla käyttämällä sekä digitaalisesti allekirjoitettuja metatietoja että huomaamatonta vesileimaa. Käytännesäännöstö sallii kuitenkin myös muut tekniset ratkaisut, jos toimija pystyy osoittamaan niiden täyttävän tekoälyasetuksen vaatimukset. Tietyissä tilanteissa, kuten suljetuissa ympäristöissä tai vapaamuotoisen tekstin osalta, yksikin merkintätapa voi olla riittävä. Merkintöjen tahallinen poistaminen on kiellettyä.
Pelkät merkinnät eivät kuitenkaan riitä. Merkintöjen lisäksi tarjoajien on tarjottava tekoälyn tuottaman sisällön havaitsemiseksi ratkaisun, jonka on oltava tehokas, luotettava, vakaa ja yhteentoimiva, ja jonka toimivuutta on testattava säännöllisesti. Tämä ratkaisu on tarjottava lähtökohtaisesti maksutta. Vaikka maksun periminen on tietyissä tilanteissa sallittua, esimerkiksi viranomaisille, medialle ja tutkijoille pääsyn tulee aina olla maksutonta ja rajoittamatonta.
- Tekoälyjärjestelmiä hyödyntävät käyttöönottajat
Tekoälyjärjestelmiä hyödyntäville käyttöönottajille on asetettu omat velvoitteensa, jotka koskevat kahta eri tilannetta: miten tekoälyn käytöstä on ilmoitettava syväväärennöksissä (En: deepfake), sekä tekoälyn tuottamassa tai muokkaamassa tekstissä, joka julkaistaan tarkoituksena informoida yleisöä yleistä etua koskevista asioista.
Syväväärennöksistä sekä ilman toimituksellista valvontaa julkaistusta tekoälyllä laadituista tiedotteista on ilmoitettava selkeästi viimeistään ensimmäisen altistumisen hetkellä esimerkiksi EU:n virallisella “AI GENERATED” tai “AI MODIFIED” -kuvakkeella. Kuvakkeiden tarkoituksena on auttaa luonnollisia henkilöitä tunnistamaan, että sisältö on tuotettu tai sitä on manipuloitu keinotekoisesti. Ilmoitusvelvollisuudesta on kuitenkin eräitä poikkeuksia, jotka liittyvät esimerkiksi tiedotteen läpikäymään toimitukselliseen valvontaan taikka siihen, että syväväärennöksessä on kyse ilmeisen taiteellisesta teoksesta.
Käytännesäännöstön oikeudellinen ja käytännöllinen merkitys
Vaikka käytännesäännöstö ei ole sitova, sen noudattaminen voi toimia compliance-näyttönä viranomaisille ja tuomioistuimille. Poikkeaminen käytännesäännöistä on mahdollista – mikäli toimija ei ole julkisesti sitoutunut noudattamaan sitä – mutta poikkeaminen on perusteltua tehdä aina tietoisesti. Mitä enemmän organisaation valitsemat käytännöt poikkeavat käytännesäännöistä, sitä tärkeämpää on pystyä osoittamaan, että valitut ratkaisut täyttävät tekoälyasetuksen vaatimukset. Mikäli organisaatio ei ole sitoutunut käytännesääntöihin, eikä täyttänyt säännöstön vaatimuksia, sen on perusteltua varautua toimivaltaisten viranomaisten yksityiskohtaisempiin tietopyyntöihin ja kyettävä tarvittaessa tekemään puuteanalyysi omista ratkaisuistaan suhteessa käytännesäännöstön ratkaisuihin.
Läpinäkyvyysvelvoitteet kytkeytyvät yhä selvemmin sisällön alkuperän todentamiseen, teknisiin tunnisteisiin sekä organisaation sisäisiin prosesseihin ja dokumentaatioon. Painopiste siirtyy yksittäisistä merkinnöistä kohti hallittavuutta ja jäljitettävyyttä. Käyttöönottajien osalta kysymys on esimerkiksi siitä, voidaanko jälkikäteen osoittaa, missä tekoälyä käytettiin, kuka sisällön hyväksyi ja millä perusteella arvioitiin vaatimusten täyttyminen.
Sitoutuminen käytännesäännöstöön
Komissio tarjoaa organisaatioille mahdollisuuden sitoutua käytännesäännöstöön julkisesti. Mikäli organisaatio sitoutuu käytännesääntöihin ennen 22. heinäkuuta 2026, pääsee organisaatio heinäkuussa 2026 julkaistavaan alkuperäisten allekirjoittajien luetteloon. Toki sitoutuminen käytännesääntöihin on mahdollista myös tämän jälkeen.
Käytännesäännöstö sisältää olennaista tietoa kaikille toimijoille riippumatta siitä, harkitseeko organisaatio julkista sitoutumista vai ei. Julkisella sitoutumisella voi kuitenkin olla käytännössä merkitystä kolmella tasolla: se toimii markkinasignaalina tekoälyn läpinäkyvyydestä, voi muodostaa tosiasiallisen viitekehyksen myös ei-sitoutuneille toimijoille asiakkaiden ja kumppaneiden odotustason noustessa, ja sillä voi olla vaikutusta siihen, miten asianmukainen toiminta tekoälyasetuksen kontekstissa käytännössä määrittyy viranomaisarvioinnissa ja sopimusmarkkinoilla. Säännöstön vaikutus korostuu erityisesti toimialoilla, joissa luottamus, läpinäkyvyys ja hallintomallit ovat keskeisiä kilpailutekijöitä.
Tästä näkökulmasta sitoutuminen ei ole pelkästään tekninen compliance-valinta, vaan osa laajempaa strategista arviota siitä, millaista tekoälyn hallinnan ja läpinäkyvyyden tasoa organisaatio haluaa viestiä ja ylläpitää.
Contact authors
