Laki tuo mukanaan uudenlaisia työkaluja joustaviin työaikajärjestelyihin. Toisaalta sääntely tiukentuu joiltakin osin, kuten lepoaikojen osalta. Työajan määrittelyssä työn tekemisen paikalla ei ole enää ratkaisevaa merkitystä, koska kotona tehtävä työ ja etätyö on tarkoitus saattaa lain piiriin. Yrityksissä voi lakiuudistuksen johdosta olla tarvetta tarkistaa työaikakäytäntöjä.

Lisää joustomahdollisuuksia

Uusia joustoelementtejä ovat seuraavat:

• Liukuvassa työajassa päivittäisen liukuma-ajan pituus on jatkossa neljä tuntia aikaisemman kolmen tunnin sijaan. Liukumien eli työaikasaldon enimmäiskertymä on 60 tuntia, kun tällä hetkellä kertymä on rajattu 40 tuntiin. Työajan alitusten enimmäismääräksi uusi laki asettaa 20 tuntia. Uuden lain mukainen liukuva työaika mahdollistaa laajemmatkin liukumat, sillä neljän kuukauden seurantajakson aikana työaikasaldolla ei ole rajoja lainkaan. Jakson lopussa kertymä ei voi kuitenkaan ylittää 60 tuntia eikä alittaa 20 tuntia. Jatkossa työaikalaki myös nimenomaisesti sallii liukuvaa työaikaa koskevan sopimuksen irtisanomisen.
• Joustotyöaika on kokonaan uusi työaikamuoto, josta voidaan sopia työntekijän kanssa silloin, kun vähintään puolet työntekijän työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Joustotyö soveltuu erityisesti tieto- ja asiantuntijatyöhön, jota työnantaja ohjaa asettamalla tavoitteita ja kokonaisaikatauluja sen sijaan, että työn tekemisen aika ja paikka määrättäisiin tarkoin. Joustotyössä työajan sijoittelu on vapaampaa kuin liukuvassa työajassa. Sovituissa rajoissa työntekijä voi itse päättää, minä vuorokaudenaikoina ja viikonpäivinä työtä tehdään. Viikkotyöajan tulee kuitenkin tasoittua enintään 40 tuntiin neljän kuukauden jaksolla. Työajan seurannasta huolehtiminen on joustotyössä ensisijaisesti työntekijän vastuulla.
• Uusi laki mahdollistaa työaikapankin käyttöön ottamisen kaikilla työpaikoilla, myös silloin, kun yrityksessä ei sovelleta työehtosopimusta, jossa on työaikapankkia koskevia määräyksiä. Työaikapankissa työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahallisia etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa. Uutta lakisääteistä järjestelmää ei voida kuitenkaan hyödyntää säännöllisen työajan järjestelyissä, joten yritysten on harkittava, onko työaikapankista saatavissa hyötyä työaikajoustojen lisäämiseen.
• Lakiin perustuvasta keskimääräisestä työajasta on jatkossa mahdollista sopia aikaisempaa väljemmissä rajoissa. Lakisääteisen keskimääräisen työajan suhde mahdollisen työehtosopimuksen työaikamääräyksiin on kuitenkin jossakin määrin epäselvä.
• Tilapäinen yötyö tulee sallituksi kaikenlaisissa töissä, ja yötyön edellytykset muutoinkin lievenevät.

Soveltamisalan rajanvetoa

Lakiuudistus nostaa esille periaatteellisesti tärkeän kysymyksen lain soveltamisalasta. Esimerkiksi joustotyöajan ja lain soveltamisen ulkopuolelle jäämisen välinen rajankäynti on jo käytännössä herättänyt keskustelua. Samoin etätyön tuleminen työaikalain piiriin aikaisempaa selkeämmin on jatkossa otettava huomioon etätyöjärjestelyissä. Tähän voi liittyä muun muassa kysymys siitä, miten lain edellyttämä työajan seuranta järjestetään työntekijän tehdessä etätyötä.

Lepoajat tiukentuvat ja ylityösäännöt täsmentyvät

Lepoaikojen antaminen on työnantajan vastuulla. Uusi laki tiukentaa lepoaikoja koskevaa sääntelyä. Esimerkiksi viikkolevon jakaminen kahdelle viikolle ei lain perustelujen mukaan ole enää mahdollista. Vuorokausilevon korvaaminen on huomioitava uuden lain mukaan myös jaksotyössä, ja toisaalta korvaavan vuorokausilevon antamista koskevat säännöt tiukentuvat.

Uusi laki täsmentää myös lisä- ja ylityön määräytymistä varsinkin keskimääräisessä työajassa sekä liukuvassa työajassa. Toisinaan työpaikoilla joudutaan pohtimaan, onko työntekijöille syntynyt korvattavaa työajan ylitystä. Muun muassa liukuvan työajan järjestelmissä on tarpeen erottaa toisistaan liukumien käyttäminen ylityöksi luettavasta työajan ylittämisestä. Uusi laki selkeyttää ylitöiden määräytymistä liukuvassa työajassa ja muissa työaikamuodoissa. Keskeisenä muutoksena voidaan pitää myös sitä, että ylitöiden vuosittaisesta enimmäiskiintiöstä luovutaan. Sen sijaan kokonaistyöaika ylityö mukaan lukien rajoitetaan 48 tuntiin neljän kuukauden jaksolla. Työnantajien kannalta on keskeistä määrittää ylityön syntymiselle tarkat ja ennakoitavat käytännöt lain pakottavan sääntelyn puitteissa.