Kohti modernimpia kuluttajaluottomarkkinoita ja laajempaa kuluttajansuojaa
1 Muuttuva kuluttajaluottosääntely
2 Yhä useampien yritysten maksuaikaratkaisut jatkossa kuluttajaluottoja
2.1 Korottomat ja kuluttomat maksuaikaratkaisut kuluttajaluottosääntelyn piiriin
3 Uusia yrityksiä rekisteröitymisvelvollisuuden piiriin
3.1 Rekisteröityminen luotonantajaksi
3.2 Rekisteröityminen luotonvälittäjäksi
4 Luottokelpoisuusarviointiprosessiin muutoksia – rikkomusten seuraamukset jatkossa ankaria
5 Markkinointisäännöt ja kuluttajien oikeudet
5.1 Markkinointisäännöt
5.2 Ennakkotietoja laajennetaan
5.3 Ilmoitusvelvollisuus luottohakemuksen hylkäämisestä ja maksuviivemerkinnästä
6 Peruuttamisoikeuden laajentuminen sekä päättymisaika
8 Ota yhteyttä, jos tarvitset apua tai sinulla on kysyttävää
1 Muuttuva kuluttajaluottosääntely
Mitä?
Hallituksen esitys kuluttajansuojalain muutoksista, säädettävästä kuluttajaluottovälittäjälaista ja näihin liittyvistä laeista julkaistiin 25. syyskuuta 2025.
Kuluttajaluottosääntelyn soveltamisala (eli millainen rahoitusratkaisu katsotaan kuluttajaluotoksi) laajenee, mikä tarkoittaa sitä, että yhä useamman yrityksen tulee noudattaa kuluttajaluottosääntelyä. Yleisesti yritysten kuluttajille tarjoamat korottomat ja kuluttomat maksuaikaratkaisut, jotka eivät tällä hetkellä ole kuluttajaluottosääntelyn soveltamisalalla, tulevat sääntelyn piiriin.
Kuluttajaluotonantajilla on ollut velvollisuus rekisteröityä Finanssivalvonnan ylläpitämään rekisteriin. Rekisteröitymisvelvollisuutta ei kuitenkaan ole ollut esimerkiksi silloin, kun kuluttajille myönnetyistä luotoista ei ole peritty korkoja tai muita kuluja. Yhä useamman yrityksen tulee rekisteröityä kuluttajaluotonantajaksi elleivät ne mukauta toimintamalliaan ennen lain voimaantuloa.
Muiden elinkeinonharjoittajien myöntämiä luottoja tai maksuaikaratkaisuja asiakkailleen tarjoavien elinkeinonharjoittajien on niin ikään tietyin edellytyksin rekisteröidyttävä Finanssivalvonnan ylläpitämään luotonvälittäjärekisteriin. Rekisteröitymisvelvollisuus on myös tietyillä korottomien ja kuluttomien maksuaikaratkaisujen välittäjillä.
Samalla muutetaan useita tiedonantovelvollisuuksia sekä etämyyntiin ja muuhun toimin-nan harjoittamiseen liittyviä velvollisuuksia, muun muassa luottokelpoisuusarvioinnille asetettuja vaatimuksia.
Miksi?
Esityksellä pannaan kansallisesti täytäntöön EU:n kuluttajaluottosopimusdirektiivi ((EU) 2023/2225, jäljempänä ”kuluttajaluottodirektiivi”), joka tähtää kuluttajaluottolainsäädännön yhdenmukaistamiseen EU:n jäsenvaltioissa ja vastaa digitaalisoituvan markkinan muuttuviin haasteisiin. Esityksellä pannaan kansallisesti täytäntöön myös EU:n kuluttajaoikeusdirektiiviin (2011/83/EU) direktiivillä (EU) 2023/2673 säädetyt muutokset.
Esityksellä pyritään lisäksi torjumaan ylivelkaantumista, mikä on Suomessa kirjattu tavoit-teeksi myös hallitusohjelmassa.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Maksuaika- ja rahoitusratkaisuja kuluttaja-asiakkailleen tarjoavien yritysten on arvioitava, kuuluuko niiden asiakkailleen myöntämä tai tarjoama maksuaika- tai rahoitusratkaisu laajentuvan kuluttajaluottosääntelyn soveltamisalaan. Jos näin on, yrityksen on varmistuttava kuluttajansuojalain yksityiskohtaisten vaatimusten noudattamisesta ja rekisteröidyttävä kuluttajaluotonantajaksi tai luotonvälittäjäksi, mikäli sen toimintamalli tätä edellyttää.
Luottolaitosten ja kuluttajaluotonantajien on varmistuttava kuluttajansuojalain uusien ja muutettujen vaatimusten noudattamisesta. Niiden on myös arvioitava olemassa olevat yhteistyöjärjestelyt luotonvälittäjien kanssa sen varmistamiseksi, että yhteinen toimintamalli on uusien ja muutettujen sääntöjen mukainen.
Milloin?
Suomessa toimivien yritysten on sovellettava uusia sääntöjä 19.6.2026 alkaen etämyyntiin liittyvien muutosten osalta ja 20.11.2026 alkaen muiden muutosten osalta, mukaan lukien luotonvälittäjien rekisteröitymisvelvollisuus. Finanssivalvonnalle ennen 20.5.2026 tehdyllä hakemuksella vaadittavien rekisteröintien tulisi onnistua 20.11.2026 mennessä.
Ennen muutosten voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin ei sovelleta uusia sääntöjä. Poikkeuksena ovat jatkuvaa luottoa koskevat sopimukset, joihin sovelletaan eräitä uusia sääntöjä niiden voimaantulosta lukien.
2 Yhä useampien yritysten maksuaikaratkaisut jatkossa kuluttajaluottoja
2.1 Korottomat ja kuluttomat maksuaikaratkaisut kuluttajaluottosääntelyn piiriin
Tällä hetkellä kuluttajansuojalain kuluttajaluottoja koskevia säännöksiä ei sovelleta luottoon, josta ei peritä korkoja tai muita maksuja. Tämä lähtökohta muuttuu, ja useat nykyisin tarjottavat korottomat ja kuluttomat maksuaikaratkaisut tulevat jatkossa kuluttajaluottosääntelyn piiriin.
Kuluttajansuojalain kuluttajaluottoja koskevat säännöt soveltuvat jatkossa myös eräisiin korottomiin ja kuluttomiin maksuaikaratkaisuihin. Korottomat ja kuluttomat maksuaikaratkaisut ovat järjestelyjä, joissa palveluntarjoaja tai tuotteen myyjä tarjoaa palvelun tai tuotteen ostavalle kuluttaja-asiakkaalle mahdollisuuden:
- lykätä tavaroiden tai palvelujen maksua myöhemmäksi tai maksaa osamaksulla, ja
- maksaa ilman korkoa tai muita kuluja (kuten hallinto-, käsittely- tai palvelumaksuja; korkolain mukaisen viivästyskoron ja perintäkulujen veloittaminen on kuitenkin sallittua).
Sääntelyn soveltamisen kannalta pk-yrityksen käsite on keskeinen. Pk-yrityksiä ovat lähtökohtaisesti muut yritykset kuin ne, joilla on yli 250 työntekijää ja joiden vuotuinen liikevaihto on vähintään 50 miljoonaa euroa tai tase vähintään 43 miljoonaa euroa. Rajoja arvioidaan yrityksen viimeisimmän tilinpäätöksen perusteella tai, jos sen tiedot konsolidoidaan konserniyhtiön tilinpäätökseen, tällaisen konsolidoidun tilinpäätöksen perusteella.
Pk-yrityksiin sovellettava poikkeus**: Kuluttajaluotoiksi ei jatkossakaan lueta pk-yritysten tarjoamia korottomia ja kuluttomia maksuaikaratkaisuja, joissa luottoa ei myönnä kolmas osapuoli, edellyttäen että kuluttajan on suoritettava maksu kokonaisuudessaan 50 päivän kuluessa tavaran toimittamisesta tai palvelun suorittamisesta.
Muihin kuin pk-yrityksiin sovellettava poikkeus: Jos korottoman ja kuluttoman maksuaikaratkaisun tarjoaa muu kuin pk-yritys, on tällainen maksuaikaratkaisu kuluttajaluottosääntelyn ulkopuolella vain, jos:
- luottoa ei tarjoa tai osta kolmas osapuoli, ja
- kuluttajan on suoritettava maksu kokonaisuudessaan viimeistään 14 päivän kuluessa tavaran toimittamisesta tai palvelun suorittamisesta.
Keneen muutos vaikuttaa? Käytännön vaikutukset
Jos yrityksen tarjoama kuluton ja koroton maksuaikaratkaisu ei täytä yllä esitettyjen poikkeusten edellytyksiä, on maksuaikaratkaisu kuluttajansuojalain tarkoittama kuluttajaluotto. Yrityksen on tällöin korotonta ja kulutontakin maksuaikaratkaisua tarjotessaan noudatettava kuluttajansuojalain kuluttajaluottoja koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä, laadittava tarvittava sisäinen dokumentaatio ja prosessit sekä mahdollisesti rekisteröidyttävä toimintamallista riippuen kuluttajaluotonantajaksi tai -välittäjäksi Finanssivalvonnan ylläpitämään rekisteriin (ks. kohdat 3.1 ja 3.2 jäljempänä).
Tällä hetkellä kuluttajille tarjotaan laajasti maksuaikaratkaisuja esimerkiksi kuluttajaelektroniikan ja huonekalujen kaupassa sekä erilaisilla verkkoalustoilla, mukaan lukien ns. ”buy now, pay later” -ratkaisut. Näiden ratkaisujen tarjoajien on arvioitava, miten uusi sääntely vaikuttaa heidän liiketoimintaansa.
Yrityksillä, jotka myöntävät kuluttajaluottoja vain myymiensä tuotteiden tai palvelujen oston rahoittamiseksi, ei kuitenkaan ehdotuksen mukaan ole jatkossakaan rahanpesusääntelyn mukaista velvollisuutta tunnistaa asiakkaitaan. Korottomia ja kuluttomia luottoja ei myöskään tarvitse ilmoittaa positiiviseen luottotietorekisteriin.
3 Uusia yrityksiä rekisteröitymisvelvollisuuden piiriin
3.1 Rekisteröityminen luotonantajaksi
Yritykset, jotka tällä hetkellä myöntävät ns. omasta taseestaan eli omalla luottoriskillään korollisia kuluttajaluottoja myymiensä tuotteiden tai palvelujen oston rahoittamiseksi, eivät nykyään tarvitse toimilupaa eikä toiminta aiheuta rekisteröitymisvelvollisuutta. Korollisia kuluttajaluottoja myöntävien yritysten on jatkossa rekisteröidyttävä kuluttajaluotonantajiksi, vaikka tällaisia luottoja käytettäisiin luoton myöntävältä yritykseltä tehtävien ostojen rahoittamiseen.
Pk-yrityksellä ei ole jatkossakaan velvollisuutta rekisteröityä kuluttajaluotonantajaksi Finanssivalvonnan ylläpitämään rekisteriin, jos se myöntää kuluttomia ja korottomia maksuaikaratkaisuja myymiensä kulutushyödykkeiden (sisältäen tavarat sekä palvelut) oston rahoittamiseksi. Rekisteröitymisvelvollisuuden soveltamisala ei vaikuttaisi pk-yritysten osalta olevan täysin yhtenevä kuluttajansuojalain kuluttajaluottosääntelyn soveltumisen kanssa. Rekisteröitymisvelvollisuuspoikkeuksen soveltumista ei nimittäin vaikuttaisi estävän se, että kuluttaja voi suorittaa maksun vasta yli 50 päivän kuluttua tavaran toimittamisesta tai palvelun suorittamisesta. Kuten kuvattu yllä kohdassa 2, jos tällaisten yhtiöiden myöntämät luotot kuitenkin ovat kuluttajaluottoja, on niiden noudatettava kuluttajaluottoja koskevia säännöksiä.
Muiden kuin pk-yritysten tulee rekisteröityä kuluttajaluotonantajaksi aina, kun ne myöntävät kuluttajaluottoja, vaikka tällaiset kuluttajaluotot olisivatkin kuluttomia ja korottomia maksuaikaratkaisuja.
Keneen muutos vaikuttaa? Käytännön vaikutukset
- Muiden kuin pk-yritysten, jotka myöntävät kuluttajansuojalain mukaan kuluttajaluotoiksi luokiteltavia kuluttomia ja korottomia maksuaikaratkaisuja taikka korollisia kuluttajaluottoja niiltä tehtävien ostojen rahoittamiseksi, tulee rekisteröityä kuluttajaluotonantajiksi.
- Korollisia kuluttajaluottoja myöntävien pk-yritysten tulee rekisteröityä kuluttajaluotonantajiksi, vaikka luotolla rahoitetaan tällaiselta yritykseltä tehtäviä ostoja.
Finanssivalvonnalle ennen 20.5.2026 tehdyllä hakemuksella rekisteröinti tulisi saada päätökseen 20.11.2026 mennessä. Rekisteröidyiltä veloitetaan vuotuisia valvontamaksuja.
3.2 Rekisteröityminen luotonvälittäjäksi
Kuluttajaluottoja välittävän elinkeinonharjoittajan tulee uuden eräiden kuluttajaluottojen välittäjistä annettavan lain mukaisesti tietyin edellytyksin rekisteröityä luotonvälittäjäksi Finanssivalvonnan ylläpitämään rekisteriin.
Kuluttajaluottojen välityksellä tarkoitetaan muun kuin luotonantajan itsensä korvausta vastaan suorittamaa toimintaa, joka käsittää kuluttajansuojalain 7 luvun soveltamisalaan kuuluvien kuluttajaluottosopimusten esittelemisen tai tarjoamisen kuluttajille, kuluttajien avustamisen tällaisten luottosopimusten tekemisessä sekä tällaisten luottosopimusten tekemisen kuluttajien kanssa luotonantajan puolesta.
Määritelmä on laaja, joten kuluttaja-asiakkaan kanssa tapahtuva vuorovaikutus, jonka lopputuloksena kuluttaja ottaa kuluttajaluoton, täyttää luotonvälityksen tunnusmerkit. Hallituksen esityksen mukaan luotonvälitystä on esimerkiksi kuluttajan tietojen välittäminen luotonhakutarkoituksessa luotonantajalle, luottohakemuksen tekomahdollisuuden tarjoaminen omilla verkkosivuilla ja kuluttajan luottohakemuksen välittäminen luotonantajalle sekä luottotarjousten pyytäminen luotonantajilta kuluttajan puolesta.
Keskeistä on, että luotonvälityksen on tapahduttava korvausta vastaan. Korvauksella tarkoitetaan laajasti sekä rahallista että muuna taloudellisena etuna sovittua vastiketta. Sillä, keneltä ja milloin tällainen vastike suoritetaan, ei ole esityksen perustelujen mukaan merkitystä. Luotonvälityksen kriteerien ei katsottaisi täyttyvän esimerkiksi silloin, kun myyjä tai palveluntarjoaja suorittaa korvauksen luotonantajalle voidakseen tarjota erilaisia maksutapoja, mukaan lukien kuluttajaluottoja, verkkokaupassaan.
Jos luotonvälitystä harjoitetaan pääasiallisen liiketoiminnan osana, kyse on sivutoimisesta luotonvälityksestä, joka on myös lain soveltamisalalla. Luotonvälitystä sivutoimisesti omien kulutushyödykkeiden oston rahoittamiseksi tarjoavan pk-yrityksen ei kuitenkaan tarvitse rekisteröityä luotonvälittäjäksi Finanssivalvonnan rekisteriin. Tällaisenkin pk-yrityksen on kuitenkin noudatettava toiminnan harjoittamiseen liittyviä velvoitteita, kuten huolehdittava henkilökunnan riittävästä ammattitaidosta sekä noudatettava hyvää luotonantotapaa, vaitiolovelvollisuutta ja vaatimuksia tietojen ja asiakirjojen säilyttämiselle.
Luotonvälittäjille asetetaan toiminnan harjoittamiseen liittyviä velvoitteita myös silloin, kun niillä ei ole velvollisuutta rekisteröityä. Näihin velvoitteisiin kuuluu velvollisuus huolehtia henkilökunnan riittävästä ammattitaidosta sekä noudattaa hyvää luotonantotapaa, vaitiolovelvollisuutta ja vaatimuksia tietojen ja asiakirjojen säilyttämiselle.
Keneen muutos vaikuttaa? Käytännön vaikutukset
- Muiden kuin pk-yritysten, jotka saavat korvauksen luotonantajalta (esimerkiksi kickback-maksun tai vastaavan) siitä, että tarjoavat asiakkailleen luotonantajan kuluttajaluottotuotetta, on joko muutettava olemassa olevien järjestelyjen kaupallisia ehtoja tai rekisteröidyttävä luotonvälittäjäksi.
- Pk-yritysten, jotka saavat korvauksen luotonantajalta (kickback tai vastaava) siitä, että tarjoavat asiakkailleen luotonantajan kuluttajaluottotuotetta, täytyy joko muuttaa olemassa olevien järjestelyjen kaupallisia ehtoja taikka rekisteröityä ja varmistua toiminnan harjoittamiseen liittyvien velvoitteiden noudattamisesta. Jos tällainen yritys harjoittaa luotonvälitystä sivutoimisesti omien kulutushyödykkeiden oston rahoittamiseksi, ei sillä ole velvollisuutta rekisteröityä.
Ennen 20.5.2026 tehdyllä hakemuksella rekisteröinnin tulisi onnistua 20.11.2026 mennessä. Rekisteröidyiltä veloitetaan vuotuisia valvontamaksuja.
4 Luottokelpoisuusarviointiprosessiin muutoksia – rikkomusten seuraamukset jatkossa ankaria
Koska kuluttajaluottojen määritelmä laajenee, luottokelpoisuuden arviointia koskevat velvoitteet soveltuvat jatkossa entistä useampaan yritykseen.
Ehdotuksen mukaan luottokelpoisuuden arviointi olisi tehtävä kuluttajan tuloja, menoja ja muita taloudellisia olosuhteita koskevien tietojen perusteella kuten tähänkin saakka. Esityksen mukaan tiedot arviointia varten tulee hankkia kuluttajalta, luottotietorekisteristä ja tarvittavista muista lähteistä, ja niiden on oltava tarpeellisia ja oikeasuhtaisia haettavan luoton luonteeseen, kestoon, arvoon ja riskeihin nähden. Suomi on siis käyttämässä jäsenvaltio-option asettamalla luotonantajille velvollisuuden arvioida luottokelpoisuus tietokannasta hankittujen tietojen perusteella. Hallituksen esityksestä poiketen eduskunnan hyväksymä laki ei kuitenkaan velvoita korottomia ja kuluttomia kuluttajaluottoja tarjoavia lainanantajia käyttämään positiivista luottotietorekisteriä luottokelpoisuusarvioinnissaan vaan luotonantaja voi hankkia säännöksessä edellytetyt tiedot valitsemallaan tavalla.
Käytännössä tämä merkitsee sitä, että mitä suurempi haettavan luoton määrä, luottoraja tai luottoriski on, sitä tarkempiin ja laajempiin tietoihin arvioinnin on perustuttava. Minimitietoina luotonantajan on aina selvitettävä kuluttajan tulot sekä muita luottoja koskevat tiedot Verohallinnon ylläpitämästä positiivisesta luottotietorekisteristä ja tarkistettava maksuhäiriötiedot luottotietorekisteristä. Kerättävät tiedot eivät saa olla ristiriidassa yleisen tietosuoja-asetuksen tietojen minimointiperiaatteen kanssa.
Koska kuluttajalta ei saa periä maksuja tai kustannuksia ennen luottosopimuksen tekemistä, luotonantaja vastaa luottokelpoisuustietojen keräämisestä aiheutuvista kustannuksista, jotka luotonantaja jatkossa todennäköisesti huomioi luoton hinnassa.
Luottokelpoisuusarvioinnin yhteydessä suoritetusta henkilötietojen automaattisesta käsittelystä on ilmoitettava kuluttajalle. Kuluttajalla on oltava myös oikeus esittää näkemyksensä luotonantajalle ja pyytää arvioinnin uudelleentarkastelua. Luotonantajat voivat jatkossa tietyin edellytyksin luottokelpoisuusarvioinnin osana hyödyntää myös esimerkiksi tilastotietoihin pohjautuvia menetelmiä, joskaan luottokelpoisuusarviointi ei saa perustua yksinomaan tällaisiin menetelmiin. Luotonantajien on myös varmistuttava saamiensa tietojen oikeellisuudesta, mikä käytännössä saattaa tarkoittaa lisätietojen pyytämistä kuluttajalta, esimerkiksi jos kaikki hänen tulonsa eivät käy ilmi positiivisesta luottotietorekisteristä.
Jos luotonantaja ei noudata luottokelpoisuusarviointiin liittyviä vaatimuksia, kuluttajalla ei jatkossa ole velvollisuutta maksaa luotosta lainkaan korkoa tai muita luottokustannuksia. Lisäksi luotonantajalle voidaan määrätä seuraamusmaksu. Hallituksen esityksestä poiketen eduskunnan hyväksymän lain mukaan lainanantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa luottokustannuksia, jos luottokelpoisuuden arviointivelvollisuuteen liittyvä rikkomus on vähäinen. Vähäisyyttä arvioidaan kokonaisuutena, mikä tarkoittaa, että prosessiin liittyy lainanantajien kannalta epävarmuutta. Selvää on, että jos arviointi laiminlyödään kokonaan tai jos tiedot kerätään, mutta niiden perusteella ei tehdä arviointia, rikkomusta ei voida katsoa vähäiseksi lainamäärästä riippumatta.
Vastaavasti jos luotonantaja kerää liikaa tietoja asiakkaastaan osana luottokelpoisuusarviointia, se saattaa rikkoa yleisen tietosuoja-asetuksen tietojen minimointiperiaatetta, minkä seurauksena sille saatetaan langettaa tietosuoja-asetuksen mukainen seuraamusmaksu. Luotonantajien on näin ollen arvioitava muutoksen myötä erityisen huolellisesti osana luottokelpoisuusarviointeja kerättävien tietojen laajuus varmistuakseen, että kaikki kuluttajansuojalain vaatimat tiedot kerätään ja toisaalta myös siitä, etteivät kerättävät tiedot ole ristiriidassa yleisen tietosuoja-asetuksen tietojen minimointiperiaatteen kanssa.
Koska sellaisilla kuluttajaluotonantajilla, jotka myöntävät kuluttajaluottoja vain myymiensä tavaroiden tai palvelujen oston rahoittamiseksi, ei ole velvollisuutta ilmoittaa tällaisia luottoja positiiviseen luottotietorekisteriin, luottokelpoisuusarviointia tekevän on käytännössä selvitettävä kuluttajilta kysymällä tai muulla tavoin myös kuluttajalla olevat korottomat ja kuluttomat luotot. Muutoin sille voi olla mahdotonta varmistua siitä, että kuluttajalla on mahdollisuus maksaa uusi luotto takaisin.
Kuluttajaluotonantajilla on jatkossa oltava määritellyt luottokelpoisuuden arvioinnissa käytettävät menettelytavat, mukaan lukien tavat, joilla luottokelpoisuusprosessissa käytettävien tietojen oikeellisuus varmistetaan. Luotonantajan on myös pidettävä tällaista ohjeistusta ajan tasalla. Käytännössä valtaosalla nykyisistä luotonantajista tällaiset ohjeistukset löytyvät jo valmiiksi, mutta myös niiden tulee päivittää ohjeistustaan uuden sääntelyn mukaiseksi.
Myös luottokelpoisuuden arvioinnista vastaavan henkilöstön palkitsemismalleja säännellään jatkossa. Tällaisten henkilöiden palkitsemisesta on laadittava linjaukset, joiden on ehkäistävä eturistiriitojen syntymistä. Tämä tarkoittaa käytännössä ainakin sitä, ettei henkilöstön palkkioiden määrä saa olla riippuvainen hyväksyttyjen luottohakemusten määrästä tai osuudesta. Kuluttajaluotonantajien ohella myös luottolaitosten tulee varmistaa, että niiden palkitsemismallit ovat näiden sääntöjen mukaisia.
5 Markkinointisäännöt ja kuluttajien oikeudet
5.1 Markkinointisäännöt
Mainonnan selkeys – Mainonnassa annettujen tietojen tulee olla helposti luettavissa tai selvästi kuultavissa. Lisäksi tiedot tulee mukauttaa siihen viestimeen, jota mainonnassa on tarkoitus käyttää. Esimerkiksi matkapuhelimeen tarkoitetussa mainonnassa vaaditut tiedot on esitettävä siten, että ne näkyvät asianmukaisesti matkapuhelimen näytöllä.
Pakollinen varoitus – Jatkossa kaikkeen luottojen markkinointiin on lisättävä varoitusteksti riippumatta siitä, sisältävätkö mainokset erityisiä luottoehtoja tai hintatietoja. Varoitusvelvollisuus koskee myös korottomien ja kuluttomien maksuaikaratkaisujen tarjoajia. Luottomainoksissa on jatkossa oltava selkeä ja näkyvä varoitus: “Varoitus! Lainasta aiheutuu kustannuksia.”
Kielletyt markkinointiviestit – Hyvää luotonantotapaa täsmentävien kiellettyjen markkinointiviestien listausta ehdotetaan laajennettavaksi. Jatkossa luottoa markkinoitaessa ei saa antaa ymmärtää esimerkiksi, että lainan ottaminen lisää taloudellisia resursseja, korvaa säästöt tai nostaa elintasoa, tai että maksuhistorialla on vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta luottokelpoisuuden arviointiin.
5.2 Ennakkotietoja laajennetaan
Tiedonantovelvollisuuksien ja peruuttamisoikeuden osalta kuluttajansuojalain 6 a luvun yleiset tiedonantovelvollisuussäännökset rahoituspalvelujen etämyynnissä eivät ehdotuksen mukaan soveltuisi, jos muualla säädetään kuluttajan peruutusoikeudesta tai oikeudesta saada tietoja tietystä rahoituspalvelusta ja tällainen sääntely perustuu Euroopan unionin lainsäädäntöön. Tällaista sääntelyä sisältyy muun ohella kuluttajansuojalain 7 ja 7 a lukuihin kuluttaja- ja asuntoluotoista, maksupalvelulakiin maksupalvelujen osalta, sijoituspalvelulakiin sijoituspalvelujen osalta sekä vakuutussopimuslakiin vakuutusten peruuttamisoikeuden ja tiedonantovelvollisuuksien osalta.
Muutos yksinkertaistaa tietyiltä osin toiminnanharjoittajien tiedonantovelvollisuuksia, sillä jos tiedonantovelvollisuuksista ja peruuttamisoikeudesta on säädetty erikoisalojen sääntelyssä, kuluttajansuojalain yleisiä säännöksiä ei sovelleta.
Luotonantajalle ja luotonvälittäjälle ehdotetaan velvollisuutta pitää saatavilla eräitä yleisiä tietoja tarjoamistaan luotoista pysyvällä tavalla. Näihin lukeutuvat muun muassa tiedot luoton tarkoituksesta, korkotyypeistä, luottokustannuksista, peruuttamisoikeudesta ja velvoitteiden laiminlyönnin seurauksista. Tällaiset tiedot eivät kuitenkaan rajoita luotonantajan tai luotonvälittäjän mahdollisuutta sopia yksittäisen asiakkaan kanssa toisin. Kuluttajalle on annettava oikeus valita pysyvä tapa, jolla tiedot hänelle toimitetaan.
Annettavissa tiedoissa on ilmoitettava myös sellaisesta sähköisestä viestintäkeinosta, jolla kuluttaja voi nopeasti ja tehokkaasti olla yhteydessä palveluntarjoajaan, jos sellainen on käytössä. Tällaiset viestit on myös voitava tallentaa muuttumattomina. Tietoturvasyistä sähköposti ei välttämättä voi olla ainoa yhteydenpitokeino, joten luotonantajien ja luotonvälittäjien tullee käytännössä tarjota myös henkilökohtainen verkkopalvelu, jossa käyty viestinvaihto on mahdollista tallentaa muuttumattomana. Usein palveluntarjoajilla onkin käytössä jo henkilökohtainen verkkopalvelu, joten palveluntarjoajille keskeistä on varmistua siitä, että vaaditut tiedot ovat saatavilla ja että heidän verkkopalvelunsa vastaa viestien tallentamisvaatimuksia.
Sekä puhelinmyynnissä että muutoin kuluttajalle annettavista ennakkotiedoista säädetään nykyiseen tapaan valtioneuvoston asetuksella.
Kuluttajaluottojen puhelinmyynnissä olisi jatkossa mahdollista kuluttajan suostumuksella toimittaa Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot -lomake kuluttajalle vasta sopimuksen teon jälkeen. Toisaalta tiedonantovelvollisuudet laajenevat nykyisestä, eikä esimerkiksi luottokelpoisuusarvioinnista tai luottosopimukseen liittyvistä vaatimuksista voida puhelinmyynnissä edelleenkään poiketa.
5.3 Ilmoitusvelvollisuus luottohakemuksen hylkäämisestä ja maksuviivemerkinnästä
Luotonantajan on viipymättä ilmoitettava luotonhakijalle luottohakemuksen hylkäämisestä ja tarvittaessa ohjattava kuluttaja ottamaan yhteyttä talous- ja velkaneuvontaan. Kuluttajalle on pyynnöstä ilmoitettava pääasiallinen tai pääasialliset syyt hakemuksen hylkäämiselle. Ilmoitusvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos hylkäysperusteena on rahanpesusääntelyn tarkoittama liiketoimen epäilyttävyys tai epäily varojen käyttämisestä terrorismin rahoittamiseen.
Luotonantajan on myös ilmoitettava kuluttajalle vähintään 60 päivän maksuviiveen rekisteröimisestä positiiviseen luottotietorekisteriin 30 päivän kuluessa tallettamisesta. Sama velvollisuus koskee tiedon tallentamista muuhun luottotietorekisteriin.
6 Peruuttamisoikeuden laajentuminen sekä päättymisaika
Peruuttamisoikeus laajenee koskemaan myös sellaisia kuluttajaluottosopimuksia, jotka ovat kuluttajaluottodirektiivin soveltamisalan ulkopuolella. Tällaisia ovat esimerkiksi kiinteää omaisuutta vakuutena käyttävät luotot tai yli 100 000 euron suuruiset luotot. Sääntelyn yksinkertaistamiseksi näihin luottoihin sovelletaan jatkossa direktiivin mahdollistamalla tavalla samoja peruuttamisoikeutta koskevia säännöksiä riippumatta siitä, kuuluvatko ne kuluttajaluottodirektiivin soveltamisalaan.
Jos luotonantaja tai -välittäjä antaa ennakkotiedot lainasta myöhemmin kuin yksi päivä ennen etäsopimukseen sitoutumista, kuten verkossa tehtävissä sopimuksissa tyypillisesti toimitaan, on lainanantajan muistutettava lainanottajaa peruuttamisoikeudesta 1–7 päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä. Muistutusvelvollisuus ei kuitenkaan sovellu sivutoimisiin luotonvälittäjiin.
Peruuttamisoikeudelle ehdotetaan viimesijaista päättymisaikaa: 14 päivää sopimuksen tekemisestä (tai ehtojen vastaanottamisesta, jos se tapahtuu myöhemmin) ja 12 kuukauden + 14 päivän kuluttua, jos ehtoja ei ole vastaanotettu. Jos kuluttajalle ei kuitenkaan ole ilmoitettu hänellä olevasta peruuttamisoikeudesta, peruuttamisoikeuden viimesijaista päättymispäivää ei sovellettaisi. Tavaran hankkimista varten myönnettyjen hyödykesidonnaisten luottojen osalta peruuttamisaika jatkuu kuitenkin aina vähintään niin kauan kuin kuluttajalla on kauppasopimuksen mukaan oikeus saada kauppahinta täysimääräisesti takaisin.
7 Eräitä muita muutoksia
Ei hakemusmaksuja – Luotonantaja ei jatkossa saa veloittaa asiakkailta maksua luottosopimuksen käsittelystä ennen sopimuksen tekemistä. Mikäli maksuja on peritty ennen luottosopimuksen tekemistä, tällainen käytäntö on lopetettava uusien säännösten tultua voimaan.
Ennenaikainen takaisinmaksu – Jatkossa luoton perustamiskuluja kohdeltaisiin ennenaikaisessa takaisinmaksutilanteessa samoin kuin luottokustannuksia, mikä tarkoittaisi sitä, että osuus perustamiskuluista, joka vastaa jäljellä olevaa luottoaikaa, hyvitettäisiin lainanottajalle.
KKV:n tiedotuslinja – KKV:n oikeudet julkaista tietoja meneillään olevista tutkimuksista ja päätöksistä laajenevat. Jatkossa KKV voi päätöksissään ja toimenpiteistään julkaistavissa tiedotteissa viitata myös yksittäiseen luonnolliseen henkilöön, joka on vastuussa lainvastaisesta menettelystä. On mielenkiintoista nähdä, miten KKV käyttää tätä oikeutta osana valvontatoimintojaan.
Neuvontapalvelut uutena palveluna – Ehdotuksessa mahdollistetaan kuluttajaluottodirektiivin tarkoittamien neuvontapalvelujen tarjoaminen. Suomessa saa jatkossa tietyin edellytyksin käyttää esimerkiksi ilmauksia ”neuvonta” ja ”neuvoja” markkinoitaessa ja tarjottaessa lainaneuvontapalveluja kuluttajille. Ilmausten ”riippumaton neuvonta” ja ”riippumaton neuvoja” käytölle asetetaan erityisehtoja. Luotonantajan ja luotonvälittäjän rekisteröinnin on katettava neuvontapalvelut, ja kuluttajalle on ilmoitettava, tarjoaako luotonantaja tai luotonvälittäjä neuvontapalveluja.
KKV on esittänyt huolensa siitä, että neuvontapalveluja saatetaan käyttää luottojen hintasääntelyn kiertämiseen. Tämän vuoksi on odotettavissa, että KKV keskittää valvontaansa toimijoihin, jotka tarjoavat tällaisia palveluja.
Luotonantajan oikeus edellyttää vakuutusta – Luotonantajalla on oikeus tietyin edellytyksin edellyttää, että kuluttaja ottaa luoton takaisinmaksua tai vakuuden arvoa turvaavan vakuutuksen. Tällaisen vakuutuksen olisi oltava oikeasuhtainen, joten luotonantaja ei saa edellyttää ylivakuutusta tai luottoon nähden suhteettoman laajaa vakuutusturvaa. Kuluttajaa ei myöskään saa edellyttää tekemään vakuutussopimusta tietyn vakuutusyhtiön kanssa, eikä se, että kuluttaja valitsee muun kuin luotonantajan kanssa yhteistyötä tekevän vakuutusyhtiön, saa vaikuttaa luoton hintaan tai ehtoihin. Kuluttajan itse hankkiman vakuutusturvan laajuus ei kuitenkaan saa olla suppeampi kuin luotonantajan ehdottaman vakuutuksen.
8 Ota yhteyttä, jos tarvitset apua tai sinulla on kysyttävää
- Neuvomme uuteen sääntely-ympäristöön valmistautuvia yrityksiä, mukaan lukien tuki sääntöjen noudattamiseen liittyvissä kysymyksissä, liiketoimintamallien strategisessa arvioinnissa ja suunnittelussa sekä neuvotteluissa palveluntarjoajien kanssa.
- Kehitämme yhdessä asiakkaidemme kanssa heidän toimintaansa sopivia parhaita käytäntöjä, joilla varmistetaan lakisääteisten vaatimusten noudattaminen.
- Autamme rekisteröintihakemusten laatimisessa ja toimittamisessa Finanssivalvonnalle sekä neuvomme säännöllisesti Finanssivalvonnan valvonta- ja seuraamusmaksuasioissa.
