Uusi alueidenkäyttölaki asettaa 1 250 metrin vähimmäisetäisyysvaatimuksen tuulivoimaloiden ja asutuksen välille sekä edellyttää yli 50 hehtaarin kokoisten aurinkovoimaloiden osalta aurinkovoimayleiskaavaa tai asemakaavaa.
Viime viikolla (16. huhtikuuta) hallitus antoi ehdotuksen (HE 70/2026 vp) uudeksi alueidenkäyttölaiksi. Ehdotettu laki korvaisi nykyisen alueidenkäyttölain (132/1999) minkä lisäksi sillä muutettaisiin useita muita siihen liittyviä lakeja. Kolmitasoinen kaavoitushierarkia (maakuntakaava – yleiskaava – asemakaava) kuitenkin säilyisi kuten myös kuntien keskeinen rooli alueidenkäytön suunnittelussa. Esityksen mukaisella lailla olisi vaikutuksia myös tuuli- ja aurinkovoimahankkeisiin erityisesti kaavoituksen ja voimaloiden sijoittelun näkökulmasta.
Keskeisimmät vaikutukset tuulivoimahankkeiden kehittäjien näkökulmasta
Tuulivoimasektorin kannalta keskeisin uudistusehdotus koskee lakisääteistä 1 250 metrin vähimmäisetäisyyttä tuulivoimaloiden ja asutuksen välillä. Vähimmäisetäisyys sääntelisi tuulivoimaloiden etäisyyttä (a) olemassa olevista asuinrakennuksista, (b) asuinrakennuksista, joille on myönnetty rakennuslupa ja (c) voimassa olevassa yleis- tai asemakaavassa osoitetuista asuinrakennuspaikoista. Vähimmäisetäisyys koskisi vain niitä tuulivoima-alueita, jotka eivät sijoitu maakuntakaavassa osoitetulle tuulivoimaloiden alueelle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuulivoimalat voitaisiin siis maakuntakaavoituksessa sijoittaa vähimmäisetäisyyttä lähemmäs asutuksesta. Lisäksi vähimmäisetäisyydestä voidaan poiketa, jos vähintään neljä viidesosaa alueen maanomistajista ja maankäyttöoikeuden haltijoista antaa siihen kirjallisen suostumuksensa. Vähimmäisetäisyyttä ei myöskään sovellettaisi, jos alueella on jo voimassa tuulivoimarakentamista ohjaava yleiskaava tai asemakaava. Alun perin vähimmäisetäisyyden oli tarkoitus perustua tuulivoimaloiden korkeuteen, mutta lausuntokierroksen aikana saadun merkittävän kritiikin vuoksi vähimmäisetäisyydeksi on päädytty ehdottamaan kiinteää 1 250 metriä.
Vähimmäisetäisyyden säätämisellä pyritään ohjaamaan tuulivoimahankkeet ensisijaisesti maakuntakaavoissa osoitetuille tuulivoima-alueille, minkä esitetään helpottavan yhteensovittamista muun maankäytön kanssa ja vähentävän haitallisia vaikutuksia. Taloudelliselta kannalta vähimmäisetäisyyttä koskevan sääntelyn odotetaan hieman vähentävän maakuntakaavojen ulkopuolisten potentiaalisten tuulivoima-alueiden määrää sekä lisäävän sähkölinjojen ja teiden tarvetta, millä voi olla hankekehittäjien kannalta ei-toivottavia vaikutuksia. Ehdotuksen mukaan tuulivoimayleiskaavaa koskevat erityiset sisältövaatimukset koskisivat jatkossa myös asemakaavaa silloin, kun siinä osoitetaan tuulivoimarakentamista.
Keskeisimmät vaikutukset aurinkovoimahankkeiden kehittäjien näkökulmasta
Aurinkovoimarakentamisen sujuvoittamiseksi uuteen alueidenkäyttölakiin ehdotetaan otettavaksi aurinkovoimarakentamista koskevat erityissäännökset, joihin sisältyisi aurinkovoimayleiskaava, jota voitaisiin jatkossa käyttää suoraan aurinkovoimalan rakentamisluvan perusteena, eikä erillistä asemakaavaa edellytettäisi. Kuten tuulivoimankin osalta, myös aurinkovoimayleiskaavaa koskevat erityiset sisältövaatimukset koskisivat jatkossa myös asemakaavaa silloin, kun siinä osoitetaan aurinkovoimarakentamista.
Esityksen mukaiset kaavoitusta koskevat sisältövaatimukset kieltäisivät aurinkovoimarakentamisen ojittamattomille luonnontilaisille suoalueille, minkä lisäksi aurinkovoimalan pinta-alasta merkittävä määrä ei saisi sijoittua metsämaalle. Ilmaisuna ”merkittävä määrä” sai lausuntokierroksella kritiikkiä osakseen sen tulkinnanvaraisuuden vuoksi, vaikka periaatteellisesti tämän kaltaista sääntelyä kannatettiinkin. Käytännössä sääntely tarkoittaisi, että vain pieni osa aurinkovoimalan pinta-alasta voitaisiin osoittaa metsämaalle. Lisäksi esityksessä linjataan, että 50 hehtaarin kokoisten tai tätä suurempien aurinkovoimaloiden rakentamista pidetään ”merkittävänä rakentamisena”, minkä seurauksena tällaisten voimaloiden rakentaminen edellyttäisi aina aurinkovoimayleiskaavaa tai asemakaavaa. Aurinkovoimaliitännäisen ”merkittävän rakentamisen” pinta-alaperusteinen raja esitettiin alun perin asetettavaksi 10 hehtaariin, mutta lausuntokierroksen jälkeen lopullisessa ehdotuksessa on päädytty 50 hehtaariin, mikä jäi silti alan toimijoiden esittämiä ehdotuksia alhaisemmaksi.
Todettakoon lisäksi, että ympäristöministeriön oli keväällä 2025 tarkoitus ohjeenomaisesti koota yhteen suurten aurinkovoimaloiden kaavoituksessa ja rakentamisessa sovellettavia käytäntöjä. Työ jäi kuitenkin kesken ministeriön keskittyessä alueidenkäyttölain eteenpäin viemiseen ja laintasoisen sääntelyn valmisteluun oppaiden sijaan. Nyt säädettävää lakia täydentävää ohjeistusta on mahdollisesti odotettavissa kun alueidenkäyttölain uudistukset astuvat voimaan.
Voimaantulon aikataulu
Hankekehittäjien toivomuksista huolimatta vireillä olevien kaavojen siirtymäsuojaa ei ole myönnetty täysimääräisesti. Esityksen mukaan uuden alueidenkäyttölain mukaisesti laadittaisiin ja hyväksyttäisiin ne kaavat, joita ei ole asetettu ehdotuksena julkisesti nähtäville ennen uuden lain voimaantuloa. Uusi alueidenkäyttölaki ja siihen liittyvät lainsäädäntömuutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.
In English: Government proposal on new Land Use Act in Finland
