Welcome to our platform for insight into all the latest in law and business. We hope to inspire and share big ideas that make the difference driving your business forward.

Si vis pacem, para bellum – If you want peace, prepare for war
30 Nov 2018 Some of us argue for a living. Every day we are witnessing conflicts arising in commercial contractual relationships and cooperation projects. We can see how vast amounts of companies' resources are taken up each day by commercial disputes. Commercial disputes take the focus away from productive business operations, take up enormous amounts of time and impose a financially burden on the organisation. In addition, disputes are often embodied in a certain person or persons within the organization and, thus, create excessive stress for those involved and may even leave a permanent mark in the lives of those caught up in them. "Lack of empathy on the negotiating table considerably increases the likelihood of a dispute" Conflicts often arise from agreements that are ambiguous or otherwise open to various interpretations. Sometimes, distrust between the parties has already taken root during the contractual negotiations. Lack of empathy on the negotiating table considerably increases the likelihood of a dispute. Palpable promotion of one’s own interests without any regard to the needs of the other party fosters distrust between the parties. Lack of trust typically stems from a fear of being mistreated. If the parties had concentrated on building trust during the negotiations, instead of conducting themselves in a manner that destroys trust, the parties would also be likely to embark on constructive discussions in the event of a subsequent dispute over an interpretation of a contractual clause, for instance, as opposed to automatically jumping to the conclusion that they are being wronged by the other party. The parties should invest in the prevention of disputes already in the drafting stages of the agreement. In order to prevent disputes, we must first understand how they usually arise. In circumstances, where despite all the preemptive measures taken, disputes have nevertheless arisen, they must be professionally managed from the beginning. This subsequently maximises the chances of success in the potential proceedings. Gentlemen’s agreements are the worst. After all, they require the presence of at least two gentlemen. Otherwise, a gentlemen’s agreement is simply an arrangement between two people, neither of whom is a gentleman and both of whom expect the other to comply with the agreement while they personally have no intention of doing so. Using legal proceedings as means of revenge is the lowest of the low. Despite the fact that the party is well aware of how much time and resources a litigation or arbitration will take away from the productive business operations of both parties, how much stress and how many sleepless nights it causes, how it destroys relationships, traumatises families and causes not only great expenses but considerable economic losses, nothing can sway them from seeking their vengeance. In these situations, I always like to remind people of the old Chinese saying: “Before you embark on a journey of revenge, dig two graves.” Dispute Academy The Dispute Academy is a course tailored for companies with the central goal of preventing disputes and successfully managing conflicts. The course is designed for an organisation’s employees who are authorised to undertake commitments on behalf of the company. For more information, please contact Jussi Lehtinen, Head of Dispute Powerhouse.  
Success Through Data Management
23 Nov 2018 An insightful and tasty luncheon at the atmospheric Garden by Olo, engaging discussions and a key note speech by Reijo Aarnio, the Finnish Data Protection Ombudsman. We at D&I had the pleasure of hosting an event on data asset management and the upcoming changes to Finnish data protection laws. These are the key takeaways for general counsels from the event. Harmonisation, Harmonisation and Harmonisation According to Mr Aarnio, harmonisation is essential in monitoring compliance with the GDPR. Mr Aarnio pointed out that the Finnish Data Protection Ombudsman does not have the power to provide interpretations of the GDPR. Instead, the power to ensure the consistent application of the GDPR is vested only in the European Data Protection Board ("EDPB"). Thus, the Ombudsman must rely greatly on the EDPB's opinions. This setting is not optimal in light of business development as business decisions must often be made well before any interpretations are issued by the EDPB. The fact that the Data Protection Ombudsman does not provide relevant guidance at this stage weighs heavily on the controllers' shoulders. Due to the resulting uncertainty, it is of great importance to ensure that all controller decisions are well founded and diligently documented in accordance with the accountability principle. Despite its incapability to provide independent interpretations of the GDPR, as the Finnish supervisory authority, the Data Protection Ombudsman has, however, the power and obligation to monitor and enforce the application of the GDPR in Finland, as well as to promote the awareness of controllers and processors of their obligations under the GDPR. To this end, Mr Aarnio greatly urged Finnish companies to an open dialogue with the Data Protection Ombudsman. Prevent Data Protection Disputes As has been widely discussed during the past few years, under the GDPR, sanctions can be high – up to 4 percent of a company's global annual revenue. However, fines are not the only punitive measure in the toolbox of the Data Protection Ombudsman. In addition, the Ombudsman has, inter alia, the power to impose temporary or definitive restrictions on controllers' businesses, including bans on processing data. As Mr Aarnio pointed out, such a ban could in many occasions be more significant than any administrative sanction. By way of example, if such a ban were to interrupt a controller's business entirely, already a three week ban would be likely to cause higher losses than the 4 percent maximum of an administrational fine. In any event, prevention of disputes is the key. The most successful resolution of a dispute is preventing it from ever happening. Our Partner and Head of Dispute Powerhouse Jussi Lehtinen pointed out that in order to avoid proceedings by the data protection authority it is not enough to merely ensure that a company's data assets are processed adequately. The company must also appear trustworthy to the outside observer. Harness Your Data Assets Correctly Data is often regarded as the new oil – an asset that can fuel businesses in multiple ways. Although we at D&I definitely see the value of data, we would rather compare it to the wind. Like the wind, data is a renewable source which needs to be correctly harnessed in order for it to create value. In practice, data is valuable only if two key criteria are met: when it can be used for the right purpose, and processed by the right company. That is why identifying processing purposes and systematically allocating data controllership is so important, as Iiris Kivikari, Senior Associate in our Data Protection, Marketing & Consumers team pointed out. Lawyers have a great responsibility in ensuring that data is available to the businesses that need it the most. What to Focus On So, what should a general counsel pay attention to based on the six month old GDPR? As Jukka Lång, our partner and head of our Innovation Powerhouse, noted, now is the time to shift the focus from GDPR compliance work to planning the full use of data assets. To do so, it is especially important to ensure that a data protection perspective is built into the business. Further, internal reporting must be planned and executed thoroughly to ensure that data protection matters are duly escalated to the management level able to take a stand on them. This includes, among others, the capability to respond to data breaches in a timely manner and implementing efficient annual reporting procedures. Last, but definitely not least, the structuring of data assets should be planned in a way that promotes innovation and efficient business. By doing so companies are able to maximize their valuations and enable the efficient use of data assets throughout their organisation.
Supreme Court of Russia Denies Enforcement of ICC Award
19 Nov 2018 The Supreme Court of Russia has recently in a judgment of 26 September 2018 surprised many international arbitration practitioners by holding that the standard ICC arbitration clause in a contract between Luxembourgish and Russian parties was not sufficiently clear evidence of the parties' agreement that the ICC Court of International Arbitration was to administer their arbitration. Similarly to the model arbitration clauses of many of the leading arbitral institutions, the standard ICC arbitration clause does not specifically state that the arbitration will be administered by the ICC Court of International Arbitration. Rather, a reference to arbitration under the ICC Rules has virtually without exception been understood to inevitably mean arbitration that is administered by the ICC Court and its Secretariat under the ICC Rules. The model ICC Arbitration clause stipulates: "[a]ll disputes arising out of or in connection with the present contract shall be finally settled under the Rules of Arbitration of the International Chamber of Commerce by one or more arbitrators appointed in accordance with the said Rules." In the Russian case, the Luxembourgish claimant had obtained a favourable decision in an arbitration seated in Geneva, Switzerland. In the final arbitral award, the Russian company had been ordered to pay EUR 3.6 million in damages plus interest. The Supreme Court of Russia denied the enforcement of the ICC award on the basis that the award was against the public policy of Russia and that the ICC Tribunal lacked jurisdiction because the arbitration clause failed to specify the arbitral institution that was to administer the arbitration. A similar reasoning can be found in a judgement delivered by the Chinese Supreme People's Court previously. The Russian Supreme Court's judgment marks a distinct departure from its previous judgments, on which it has upheld ICC and other standard arbitration clauses. We understand that the judgment will not be considered as a binding precedent in Russia but will nevertheless have at least a persuasive effect on future judgments. We further understand that Mr Alexis Mourre, the President of the International Court of Arbitration of the ICC, has sent a letter to the Supreme Court of Russia requesting a clarification on the ruling of the Supreme Court of Russia deeming a standard ICC Arbitration Clause defective and unenforceable under Russian law. Effect on Finnish businesses Taking into consideration the unpredictability of the repercussions of the judgement in Russia, we would advise Finnish parties that are considering entering into an arbitration agreement with a Russian or Chinese counterparty to amend the standard arbitration clauses of any institutions, including the FAI, to state clearly that any disputes are to be referred to arbitration, administered by the named arbitration institution in accordance with the relevant institutions' rules. Whilst the recent judgment of the Russian Supreme Court concerned a standard ICC clause, the Russian courts may adopt a similar position towards any institutional standard arbitration clauses, as they also merely refer to arbitration under the given institution's rules. The FAI and SCC standard/model arbitration clauses use language that is similar to the ICC model clause and also omit the express reference to the institution itself: FAI model arbitration clause SCC model arbitration clause We advise clients to contact D&I's Dispute Powerhouse team and to seek further advice regarding tailor made arbitration clauses when dealing with Russian parties. D&I's Dispute Powerhouse is following up on the developments of the matter and will keep you updated.
Lausunto välimiesmenettelylain toimivuudesta ja uudistustarpeista
1 Oct 2018 Dittmar & Indrenius kiittää mahdollisuudesta saada lausua välimiesmenettelyn toimivuudesta ja uudistustarpeista. Dittmar & Indreniuksella ja sen lakimiehillä on merkittävä kokemus toimimisesta asiamiehenä ja välimiehenä niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin välimiesmenettelyissä. Lausuntonaan välimiesmenettelylain toimivuudesta ja uudistustarpeista Dittmar & Indrenius lausuu kunnioittavasti seuraavan. Nykytila: Merkittävä osa suomalaisten yhtiöiden välimiesmenettelyistä käydään Suomen rajojen ulkopuolella Nykytilalle on kuvaavaa se, että merkittävä osa suomalaisten yhtiöiden välimiesmenettelyistä käydään Suomen rajojen ulkopuolella. Kokemuksemme mukaan suomalaisen ja ulkomaisen yrityksen välisissä intressiltään huomattavissa sopimuksissa osapuolet ovat tyypillisesti sopineet riitojen ratkaisemisesta kansainvälisen kauppakamarin ICC:n ("ICC"), Tukholman kauppakamarin ("SCC") tai jonkun muun ulkomaisen, kansainvälisesti tunnetun välimiesinstituutin sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä. Nämä välimiesmenettelyt käydään yleensä Tukholmassa, Pariisissa tai jossakin muussa tunnetussa välimiesmenettelyn paikaksi vakiintuneessa ulkomaisessa kaupungissa, jonka osapuolet ovat yhdessä sopineet välimiesmenettelyn paikaksi. Välimiesmenettelyn paikka määrittää sen, mitä prosessuaalista normistoa välimiesmenettelyyn sovelletaan. Välimiesmenettelyyn sovelletaan välimiesmenettelyn paikan välimiesmenettelylakia. Helsinki valitaan välimiesmenettelyn paikaksi merkittävissä suomalaisen ja ulkomaisen yrityksen välisissä riidoissa valitettavan harvoin; tämä usein siitäkin huolimatta, että osapuolet ovat valinneet Suomen lain sopimuksen substanssiin sovellettavaksi laiksi. Ainoastaan tapauksissa, joissa suomalaisella osapuolella on ollut erityisen vahva neuvotteluasema ulkomaiseen neuvottelukumppaniin nähden ja/tai sopimus on ollut muuten intressiltään ja luonteeltaan vähemmän merkittävä, suomalainen yritys on saattanut onnistua neuvottelemaan riitojen ratkaisemisesta keskuskauppakamarin välimieslautakunnan ("FAI") sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä Helsingissä. Käsityksemme mukaan emme ole kokemuksemme kanssa yksin. Välimiesmenettelytoimeksiantoja säännöllisesti hoitavat suomalaiset asianajotoimistot sekä suuret suomalaiset yhtiöt pääosin jakavat kokemuksemme siitä, että merkittävä osa isojen suomalaisten yhtiöiden riidoista ulkomaisten yhtiöiden kanssa ratkaistaan tänä päivänä Suomen rajojen ulkopuolella, joko Ruotsissa tai jossakin toisessa välimiesmenettelyyn myönteisesti suhtautuvassa, kansainvälistä välimieskäytäntöä noudattavassa ja välimiesmenettelyn paikaksi vakiintuneessa maassa ja kaupungissa. Tämä ilmenee myös saatavilla olevista kansainvälisten välimiesinstituuttien tilastoista. SCC:n tilastojen mukaan vuoden 2017 kuudessa SCC:n sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä toisena osapuolena oli suomalainen yritys, mutta Suomi ei kyseisenä vuonna ollut välimiesmenettelyn paikkana yhdessäkään SCC:n sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä. Vastaavasti ICC:n tilastojen mukaan seitsemässä ICC:n sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä vuonna 2017 osapuolena oli suomalainen yritys, kun taas Suomi ei ollut välimiesmenettelyn paikkana yhdessäkään niistä. Suomi ei itse asiassa ollut välimiesmenettelyn paikkana yhdessäkään niistä 810 välimiesmenettelystä, jotka vuonna 2017 käytiin ICC:n sääntöjen alla. Tämä on merkittävää erityisesti, kun huomioidaan, että sopimuksen substanssiin sovellettavaksi laiksi ICC-välimiesmenettelyissä vuonna 2017 osapuolet olivat valinneet yhteensä 104 eri maan lakia. Suomen prosessuaalista normistoa ei ollut valittu yhdenkään välimiesmenettelyn prosessuaaliseksi normistoksi, eikä Suomea siten yhdenkään välimiesmenettelyn paikaksi. Näin ollen, yksistään näiden kahden välitysinstituutin, SCC:n ja ICC:n tilastojen mukaan vuonna 2017 suomalainen yritys oli osapuolena 13 välimiesmenettelyssä, joita ei käyty Suomessa. Luku on merkittävä ottaen huomioon, että kotimaisen FAI:n vuoden 2017 tilastojen mukaan sellaisia välimiesmenettelyjä, joissa toisena osapuolena oli ulkomainen yritys, oli reilut 20. Pelkästään ICC:n ja SCC:n tilastojen perusteella voidaan siten jo todeta, että merkittävä osa suomalaisten ja ulkomaisten yritysten välisistä riidoista ratkaistaan Suomen rajojen ulkopuolella. Eräs tunnetuimmista Suomen rajojen ulkopuolella käytävistä välimiesmenettelyistä viime vuosina on ollut Olkiluodon ydinvoimalaitoksen rakennusprojektia koskeva Arevan ja Siemensin muodostaman konsortion aloittama ICC:n sääntöjen mukainen välimiesmenettely Teollisuuden Voima Oyj:tä vastaan, jota vuosia käytiin Tukholmassa Ruotsin välimiesmenettelylain määrittäessä prosessuaalisen normiston. Nykyisessä  välimiesmenettelylaissa on useita ongelmakohtia Sille, että Suomea ei valita kansainvälisten välimiesmenettelyjen paikaksi, on olemassa useita välimiesmenettelylaista johtuvia syitä. Kansainvälisissä yhteyksissä törmäämme jatkuvasti siihen haasteeseen, ettei Suomen välimiesmenettelylaki vastaa UNCITRALin mallilakia. Ulkomaiset sopimuskumppanit eivät suostu valitsemaan Helsinkiä välimiesmenettelyn paikaksi yksinkertaisesti siitä syystä, että nykyisen välimiesmenettelylakimme sisältöä ei tunneta eikä voidakaan tuntea, koska se ei vastaa UNCITRALin mallilakia ja Suomi ei siten ole UNCITRALin tunnustama mallilakimaa. Tästä johtuen ulkomaiset yhtiöt ja heitä edustavat lakimiehet eivät tiedä eivätkä voi tietää, mikä on Suomen välimiesmenettelylain sisältö. On turvallisempaa valita sellainen prosessinormisto potentiaaliseen välimiesmenettelyyn sovellettavaksi normistoksi, jonka sisällöstä ulkomaisen yhtiön edustajilla on perusteltu käsitys, niin kuin UNCITRALin mallilain kohdalla on tilanne. Kuten keskuskauppakamarin työ- ja oikeusministerille osoitetussa 9.12.2016 päivätyssä selvityksessä ja Mika Savolan artikkelissa ”Miksi ja miten välimiesmenettelylakia tulisi muuttaa? ” (Defensor Legis 4/2017, s. 501–513) on tarkemmin esitetty, vuoden 1992 välimiesmenettelylaissa on useita ongelmakohtia. Käytännön kokemuksemme mukaan näistä merkittävimpiä ovat: kansainvälisestä käytännöstä poikkeavat välitystuomion pysyvyyttä horjuttavat välimiesmenettelylain 40 §:n mitättömyysperusteet, joiden esittämiselle ei ole ajallista rajoitusta; osittain UNCITRALin mallilaista ja New Yorkin yleissopimuksesta poikkeavat välitystuomion täytäntöönpanoa koskevat säännökset; turvaamistoimien määräämistä koskevan toimivallan puuttuminen välimiesoikeudelta; kumoamiskanne- ja täytäntöönpanomenettelyn hitaus ja kankeus kolmiportaisessa tuomioistuinjärjestelmässä; välityssopimuksen muotovaatimukset; sekä ristiriitaisuudet UNCITRALin mallilain kanssa. Käytännössä välimiesmenettelylain 40 §:n mukaiset mitättömyysperusteet sekä kumoamiskanne- ja täytäntöönpanomenettelyjen hitaus ja kankeus kolmiportaisessa tuomioistuinjärjestelmässä ovat osoittautuneet erittäin ongelmallisiksi. Esimerkiksi tällä hetkellä toimimme vastaajan asiamiehenä välitystuomion kumoamista koskevassa asiassa, jossa itse välitystuomio annettiin jo syyskuussa 2015 ja ulkomainen, välimiesmenettelyn hävinnyt osapuoli, laittoi kumoamiskanteen vireille joulukuussa 2015. Käräjäoikeus antoi kumoamiskanteen hylkäävän tuomion kevättalvella 2017 ja tällä hetkellä lokakuussa 2018 odotamme edelleen hovioikeuden ratkaisua. Siitä huolimatta, että Suomessa sovellettavan oikeuden mukaan välitystuomio on täytäntöön pantavissa kumoamiskanteesta huolimatta, vireillä oleva kolmiportainen kumoamisprosessi aiheuttaa valtavia haasteita ja hidasteita ulkomaisessa täytäntöönpanoprosessissa. Vuosia vireillä oleva kumoamiskanne täällä kaukaisessa maassa tarjoilee täytäntöönpanoa vastustavalle osapuolelle runsaasti perusteita vastustaa täytäntöönpanoa siitä syystä, ettei tuomio olisi vielä lopullinen. Täytäntöönpanomaan tuomioistuin saattaa helposti asettua tällaisessa tilanteessa samasta maasta olevan osapuolen näkemyksen kannalle päättäessään siitä, onko tuomio lopullinen ja onko se täytäntöön pantavissa. Vireillä oleva ja pitkään kestävä kumoamiskanneprosessi tosiasiallisesti vaikuttaa välitystuomion täytäntöön pantavuuteen ulkomaisissa oikeusjärjestelmissä, sillä tällainen prosessi horjuttaa kuvaa välitystuomion pysyvyydestä ja sitovuudesta. Tämä aiheuttaa merkittäviä ongelmia suomalaiselle elinkeinoelämälle suomalaisen yhtiön yrittäessä panna täytäntöön kumoamiskanteen alaista välitystuomiota ulkomailla. Tällaisissa tilanteissa Suomessa voimassa oleva kolmiportainen kumoamiskannejärjestelmä tekee täytäntöönpanosta paikoitellen kestämättömän hidasta. On selvää, että hidas ja monipolvinen kumoamiskanneprosessi ei palvele suomalaista elinkeinoelämää välimiesmenettelyn käyttäjinä, eikä se luo kuvaa tehokkaasta riidanratkaisumenetelmästä. Vuosia kestävä kumoamiskanneprosessi päinvastoin antaa välimiesmenettelyn hävinneelle osapuolelle puhtaasti taktisen pelivälineen täytäntöönpanomenettelyn vaikeuttamiseksi omassa kotimaassaan. Tällainen menettely ei ole yhdenkään suomalaisen intressissä. Lisäksi meillä on konkreettista kokemusta siitä, kuinka välimiesmenettelylain 40 §:n mukaiset ajallisesti rajoittamattomat mitättömyysperusteet voivat ikuisesti antaa välitystuomion osapuolelle mahdollisuuden taktisista syistä vastustaa välitystuomion täytäntöönpanoa pitkässä ja kalliissa ja usein aivan turhassa oikeudenkäynnissä. Olemme olleet osapuolen asiamiehenä prosessissa, jossa vastapuolen kilpailuoikeudelliset väitteet oli hylätty välitystuomiossa kokonaisuudessaan perusteettomina. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei myöskään ollut todistetusti nähnyt riidan kohteena olleessa yrityskaupassa kaupan solmimishetkellä tai sen jälkeen huomautettavaa. Määräaika välitystuomion kumoamiskanteen nostamiselle oli mennyt umpeen. Tästä huolimatta välimiesmenettelylain 40 §:n mukaiset mitättömyyssäädökset antoivat vastapuolelle mahdollisuuden vastustaa välitystuomion täytäntöönpanoa. Vastapuoli väitti, että Helsingissä annettu välitystuomio olisi pakottavan kilpailulainsäädännön vastainen ja näin välimiesmenettelylain 40 §:n mukaisesti mitätön, koska se oli ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa. Asiassa onnistuttiin lopulta pääsemään sovintoon. Ennen sovintosopimuksen syntymistä asia oli kuitenkin vireillä käräjäoikeudessa vajaan vuoden, eikä asia tässä ajassa käräjäoikeudessa juurikaan edennyt. Edessä oli näin ollen odotettavissa useiden vuosien mittainen kallis täytäntöönpanoa koskeva riitaprosessi asiassa, jossa vastapuoli oli välimiesmenettelyssä selvästi hävinnyt jokaisen väitteensä ja vaatimuksensa, mutta sai täytäntöönpanomenettelyn yhteydessä mitättömyyskanteen yhteydessä uuden, selvästi taktisen mahdollisuuden toistamiseen esittää samat perusteettomat kilpailuoikeudelliset väitteensä. Kaikki mitättömyyskanteet eivät luonnollisestikaan pääty sovintoon. Välimiesmenettelylain 40 §:n mitättömyyssäännökset ovat kansainvälisesti eritäin poikkeuksellisia. UNCITRALin mallilaista tai, Ruotsia lukuun ottamatta, muiden maiden välimiesmenettelylainsäädännöistä ei löydy vastaavia välitystuomion mitättömyyttä koskevia määräyksiä. Ruotsissakin vastaava määräys on tarkoitus poistaa vireillä olevan välimiesmenettelylainsäädäntöuudistuksen yhteydessä. New Yorkin yleissopimuksen mukaisesti ulkomaista välitystuomiota koskevassa täytäntöönpanomenettelyssä ei luonnollisesti sovelleta 40 §:n mukaisia mitättömyyssäädöksiä. Ajallisesti rajoittamaton mahdollisuus vastustaa Suomessa annetun välitystuomion täytäntöönpanoa 40 §:n mitättömyyssäännösten perusteella ja nostaa välitystuomion mitättömyyttä koskeva vahvistuskanne horjuttavat selvästi Suomessa käytävän välimiesmenettelyn luotettavuutta ja välitystuomion pysyvyyttä. Suomessa annettua välitystuomiota on vaikea nähdä New Yorkin yleissopimuksen mukaisesti lopullisena ja sitovana, jos sen mitättömyyttä koskeva kanne on mahdollista esittää ikuisesti. Välimiesmenettelylain 40 §:n mitättömyyssäädökset näin ollen merkittävästi heikentävät Suomen asemaa luotettavana välimiesmenettelyn paikkana. Edellä esitettyjen ongelmakohtien lisäksi ongelmallista nykyisessä välimiesmenettelylaissa on se, ettei laissa ole säännöksiä välimiesoikeuden mahdollisuudesta määrätä turvaamistoimia. Näin ollen tällä hetkellä välimiehillä ei ole toimivaltaa antaa turvaamistoimimääräyksiä, jotka olisivat täytäntöönpanokelpoisia, vaan tällaista määräystä tulee välimiesmenettelyn yhteydessä hakea yleisiltä tuomioistuimilta. Osapuolilla tulisi olla tosiasiallinen mahdollisuus välttää yleiset tuomioistuimet silloin, kun he ovat nimenomaisesti sopineet erimielisyyksien ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä. Edellä esitetyn lisäksi olemme käytännön kansainvälisessä välimiestyössä kohdanneet merkittäviä ongelmia ja haasteita muun muassa nykyisten välityssopimuksen muotovaatimusten johdosta. Kansallisella välimiesmenettelylailla on huomattava merkitys valittaessa välimiesmenettelyn paikkaa Suomalainen, keskuskauppakamarin yhteydessä toimiva välimiesinstituutti, FAI on ansiokkaasti kehittänyt kotimaista välimiesmenettelykenttää uudistamalla välimiesmenettelysääntönsä vuonna 2013 ja tehnyt runsaasti työtä suomalaisen välimiesmenettelyn tunnettuuden lisäämiseksi. FAI:n onnistunut markkinointityö ja vuoden 2013 sääntömuutos eivät kuitenkaan ole yksin onnistuneet merkittävästi kohentamaan Suomen asemaa kansainvälisten välimiesmenettelyiden luotettavana ja välimiesmenettelyille suotuisana paikkana. Edelleen keskeinen kysymys keskusteluissa ulkomaisten kollegojen kanssa on se, onko Suomen välimiesmenettelylaki UNCITRALin mallilain mukainen. Kuten Carita Wallgren-Lindholm Säätytalolla pidetyssä keskustelutilaisuudessa aivan oikein totesi, vastauksen ollessa kielteinen keskustelu päättyy siihen. Queen Mary University of London ja asianajotoimisto White & Case julkaisivat yhteistyössä toukokuussa 2018 kansainvälisiä välimiesmenettelyitä koskevan maailmanlaajuisen tutkimuksen ("2018 QMUL Survey"), johon osallistui yli 922 vastaajaa. Vastaajien joukossa oli kansallisten tuomioistuinten tuomareita, asianajajia, yritysjuristeja, akateemikkoja, välimiesmenettelyissä toimivia asiantuntijatodistajia, liike-elämän toimijoita, virkamiehiä ja opiskelijoita. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että 97 % vastaajista suosii välimies-menettelyä riidanratkaisumenettelynä maan rajat ylittävissä riidoissa. Parhaimpina pidettyjä välimiesmenettelyn paikkoja vastaajien mielestä olivat Lontoo (64 %), Pariisi (54 %), Singapore (39 %), Hong Kong (28 %), Geneve (26 %), New York (22 %) ja Tukholma (12 %). Tutkimuksessa ei mainita Suomea välimiesmenettelyn paikkana, vaikka vastaajien joukossa tiedetään olleen myös suomalaisia tahoja. Tutkimuksen mukaan välimiesmenettelyn paikan valintaan vaikuttivat eniten seuraavat neljä perustetta: “General reputation and recognition of the seat” (14%); “Neutrality and impartiality of the local legal system” (13%); “National arbitration law” (12%); and “Track record in enforcing agreements to arbitrate and arbitral awards” (11%). 2018 QMUL Survey -tutkimuksen tulokset osoittavat, että kansallisella välimiesmenettelylailla on huomattava merkitys välimiesmenettelyn paikkaa valittaessa. Yleinen maine ja tunnettuisuus välimiesmenettelyn paikkana ovat valinnan merkittävin kriteeri. Yleistä mainetta ja tunnettuisuutta välimiesmenettelyn paikkana puolestaan ei voi saavuttaa, elleivät paikan välimiesmenettelyä koskeva lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ja yleisten tuomioistuinten välimiesmenettelymyönteisyys ole yleisesti tunnettuja, sillä välimiesmenettelyn paikka määrää välimiesmenettelyyn sovellettavan prosessuaalisen normiston. Kolmeen ensimmäiseen perusteeseen liittyy läheisesti neljännellä sijalla olevat täytäntöön pantavuutta koskevat asiat. Välimiesmenettelylain 40 §:n mukaiset ajallisesti rajoittamattomat mitättömyyssäädökset sekä kolmiportainen välitystuomioiden kumoamista tai tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva prosessi vaikuttaa merkittävästi Suomessa annettavan välitystuomion maineeseen tosiasiallisen täytäntöön pantavuuden näkökulmasta. Tämä erityispiirre suomalaisessa välimiesmenettelyssä sellaisenaan toimii tosiasiallisena esteenä kansainvälisten välimiesmenettelyjen saamiseksi Suomeen. Nämä tutkimuksessa ilmenneet neljä määräävää perustetta alleviivaavat, että välimiesmenettelyn paikan valinnassa on keskeinen merkitys kansallisen välimiesmenettelylain tunnettavuudella sekä maan lainsäädännön ja tuomioistuinten yleisellä välimiesmenettelymyönteisyydellä. Suomi on näillä mittareilla selvä altavastaaja kansainvälisessä tarkastelussa, eikä tilanne tule tältä osin muuttumaan ennen seuraavaa väli-miesmenettelylain kokonaisuudistusta. Singaporen nopea nouseminen johtavaksi välimiesmenettelyn paikaksi voi toimia esimerkkinä Suomelle Kahden UNCITRALin mallilakimaan Singaporen ja Hong Kongin saavuttama asema 2018 QMUL Survey -tutkimuksessa suosituimpina välimiesmenettelyn paikkoina on merkillepantavaa. Vuonna 2015 vastaavan tutkimuksen tulokset näyttivät, että Singapore ja Hong Kong olivat eniten nostaneet suosiotaan välimiesmenettelyjen paikkana edeltäneiden viiden vuoden aikana. Erityisesti Singaporen nousua yhdeksi maailman johtavista välimiesmenettelyn paikoista todentavat myös Singapore International Arbitration Centren ("SIAC") tilastot. Kun vuonna 2006 SIACin sääntöjen mukaisia välimiesmenettelyitä aloitettiin 90, vuonna 2017 SIACin sääntöjen mukaisia välimiesmenettelyitä aloitettiin jo 343. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuonna 2017 FAI:n sääntöjen mukaisia väli-miesmenettelyitä aloitettiin 79. Singapore ja Hong Kong implementoivat UNCITRALin mallilain vuonna 1995. UNCITRALin mallilain implementointia on pidetty yhtenä merkittävänä tekijänä arvioitaessa Hong Kongin ja Singaporen nousua suosituiksi välimiesmenettelyn paikoiksi: Singaporen korkeimman oikeuden tuomarin, Steven Chongin mukaan Singaporen aseman vahvistumiseen kansainvälisen välimiesmenettelyn keskuksena on keskeisesti vaikuttanut UNCITRALin mallilain ja New Yorkin yleissopimuksen yhteisvaikutus, jonka myötä Singaporeen saatiin kansainvälisesti hyväksytyt lainsäädännölliset raamit ja tällöin myös singaporelaisten välitystuomioiden täytäntöön pantavuus parani laaja-alaisesti ulkomailla. Vuonna 2014, melkein 20 vuotta UNCITRALin mallilain implementoimisen jälkeen, Steven Chong kuvaili mallilain merkitystä seuraavasti: "… The Court of Appeal has therefore aptly described the IAA’s adoption of the Model Law as heralding a “paradigm shift” for Singapore because it gave us an invaluable, internationally-accepted legislative frame-work for international commercial arbitration. The IAA was also significant for another reason: it gave effect to the 1958 New York Convention on the Recognition and Enforcement of Foreign Arbitral Awards. This has allowed for the widespread and easy enforceability of ar-bitral awards from Singapore. By erecting the twin pil-lars of the Model Law and the New York Convention as part of our arbitration landscape, there is no question that the IAA has been the legislative cornerstone upon which our modern arbitration hub is built. And with its twentieth anniversary just months away, it is indeed timely to pay tribute to the wisdom of our lawmakers in enacting such a critical piece of legislation." Tämän lausunnon valossa on ilmeistä, että prosessuaalisella normatiivisella perustalla on keskeinen vaikutus välimiesmenettelyn paikan valintaan. Nykytila ei palvele suomalaista elinkeinoelämää Suomalaisen elinkeinoelämän etua ei voi millään tavalla palvella se, että suomalaisten yhtiöiden erimielisyydet ratkotaan ulkomailla. Suomalaiset ovat ongelmanratkaisijakansaa. Ulkoministeri Alexander Stubbin vuonna 2008 asettama Suomen maabrändivaltuuskunta tuli 355-sivuisessa raportissaan vuonna 2010 siihen tulokseen, että vuonna 2030 Suomi on ongelmanratkaisija. Siitä huolimatta me edelleen viemme kaupalliset riitamme muiden ratkaistaviksi, koska meillä ei ole tämänkaltaista ongelmanratkaisua tukevaa lainsäädäntöä. Suomalaisten yhtiöiden ulkomailla ratkaistavissa erimielisyyksissä on kyse merkittävistä taloudellisista intresseistä. Tyypillisesti saatetaan puhua kymmenien, joskus satojen miljoonien, ehkä jopa joissakin tapauksissa miljardien eurojen kokoisista intresseistä. Kysymys kuuluukin: Onko meillä varaa ylläpitää sellaista lainsäädännöllistä kehystä, jolla varmistetaan, että nämä erimielisyydet ratkotaan ulkomailla? Kansainväliset välimiesmenettelyjen suulliset käsittelyt kestävät usein viikkoja. Tänä aikana molempien (kaikkien) osapuolten edustajat tyypillisesti lennättävät paikan päälle useista lakimiehistä ja heidän avustajistaan koostuvia ryhmiä sekä ulkomaisia todistajia ja asiantuntijoita useita kertoja käsittelyn aikana, ajavat takseilla ja julkisella liikenteellä, majoittuvat hotelleissa, ostavat kokous- ja muita palveluita, ruokailevat ja tekevät ostoksia. Ruotsissa vuonna 2018 julkaistun tutkimusraportin "Tvister säljer Sverige" mukaan Tukholmassa istutut kansainväliset välimiesmenettelyt tuovat Ruotsiin 9 miljardia kruunua vuosittain. Suomalaisen elinkeinoelämän ja maabrändin kannalta ei ole mielekästä eikä kannattavaa jatkaa nykytilannetta, jossa suurten suomalaisten yhtiöiden riidat ratkaistaan Suomen rajojen ulkopuolella. Suomen valtio ja suomalainen elinkeinoelämä jää paitsi niistä merkittävistä tuloista, joita välimiesmenettelyt tuottavat niissä maissa, jotka ovat jo vuosia sitten ymmärtäneet, että kansainvälinen välimiesmenettely voi olla merkittävä vientituote koko valtiolle. Välimiesmenettelylain puutteet ja epäkohdat edellyttävät uuden lain säätämistä Suomalainen elinkeinoelämä kärsii siitä, että välimiesmenettelyn lainsäädännöllistä normiperustaa koskeva oikeustila ei ole Suomessa kansainväliset vaatimukset täyttävällä tasolla. Suomella maailman ongelmanratkaisijana tulee olla sellainen normiperusta, että voimme toimia uskottavana ongelmanratkaisijana myös kansainvälisissä välimiesmenettelyissä. Keskeiset Suomen oikeusjärjestelmän tunnustamat periaatteet kuten puolueettomuus, riippumattomuus ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate tulisi valjastaa kansainväliseksi vientituotteeksi. Suomalainen elinkeinoelämä vie rahojaan ulkomaille ja luovuttaa lisäksi tuomiovallan ulkomaisille tuomioistuimille. Tämä tapahtuu Suomessa joka päivä niin kauan, kunnes Suomen välimiesmenettelylaki on saatettu kansainväliset mitat täyttävälle tasolle. Tavoiteltava tila on yksinkertaisimmin saavutettavissa implementoimalla UNCITRALin mallilaki. UNCITRALin mallilaki on maailmanlaajuisesti tunnettu ja se edustaa modernia kansainvälisesti vakiintunutta käytäntöä välimiesmenettelyä koskevissa sääntelykysymyksissä. Lisäksi UNCITRALin mallilakia koskevaa vakiintunutta oikeuskäytäntöä on runsaasti saatavilla. UNCITRALin mallilain implementoinnilla edistetään merkittävästi suomalaisten yhtiöiden mahdollisuuksia saada jatkossa riitansa ratkaistuksi Suomessa. UNCITRALin mallilain implementoiminen edistää Suomen elinkeinoelämän etua sekä suomalaisten yhtiöiden erimielisyyksien ratkaisemista kotimaassa ja kotimaisessa prosessissa. Tämä on kaikilla tavoin Suomen ja suomalaisen elinkeinoelämän edun mukaista. Lausuntonaan Dittmar & Indrenius esittää, että nykyinen oikeustila on epätyydyttävä ja edellyttää uuden välimiesmenettelylain säätämistä kiireellisessä aikataulussa. Yksinkertaisimmin tämä on tehtävissä implementoimalla UNCITRALin mallilaki välimiesmenettelylaiksi Suomessa.
DR Meets Tech
22 Jun 2017 Change is inevitable. Society undergoes alterations every day and one cannot look at the world as it is today but the world as it will be. We are surrounded by technology in our daily life. This also applies to lawyers - will they be replaced by robots and would that actually be a bad thing? The above mentioned is one of the questions that was dealt with in D&I's Evening Classes (in Finnish Iltakoulu) where we had the honour to hear the visions of Riikka Koulu, a research fellow specialised in legal technology, legal automation and dispute resolution at the University of Helsinki. D&I has a special partnership with the Legal Tech Lab, an exciting project of the Faculty of Law, University of Helsinki, which has a mission to bring something new to the legal field: a new way of looking at legal services, new tools to facilitate participation and a forward-looking mindset.               Lawyers and the judicial system are often appearing to value stability and even seen to be unwilling to adapt to society's changes. Even today, the law sector in general is seen as conservative and traditional. However, it is undeniable that technology will change the role of lawyers. The question is how the lawyers can prepare themselves for the changes in order to be ready to engage the opportunities that technology offers. Gaining current information on legal technology is the starting point. At the moment, we at D&I are using an intelligent software for litigators and arbitration practitioners which makes writing large submissions with numerous exhibits easy. It allows us to create an ebrief, an interactive submission to courts and/or arbitral tribunals in pdf format with hyperlinks to the relevant exhibits. You can access the exhibits by clicking the hyperlinks in the footnotes. This process will open a new pdf window where the exhibit is displayed for your review. This is a spectacular example on how legal technology can serve lawyers and dispute resolution by making the writing and reading of submissions more efficient and pleasant. In addition, it involves the client in the production process. The client will be able to follow the lawyers' argumentation and be able to give input on the submissions before they are filed. For example, there is a tendency in international arbitration to depart from what can rightfully be called the "paper tsunami" to its digital equivalent: the e-arbitration. New terms have been coined for almost all steps of the arbitration proceedings: eBriefs, eDiscovery, eHearings, eArbitrators and eBundles. We believe that there is still a long way in litigation in Finland but some countries have a complete digital platform for court cases. Filings happen electronically, checking status of judgements can be done electronically, booking hearing dates can be done electronically etc. When everything shifts towards the digital sphere the intervention of AI becomes more relevant and prominent.     "Algorithms will become the new normal. AI taking care of the previously time-consuming routines, it is up to us lawyers to figure out how we will complete the big picture with the maximum value to our clients. Personally, I have always valued human interaction, listening and empathy, as key features in dispute resolution. To be honest, I welcome the robots automating everything else", says Partner Jussi Lehtinen. Key Insights Digitalization changes dispute resolution. Lawyers must be ready for changes and be able to understand their effect in practical dispute resolution. Project management is essential. In the future, lawyers must recognise when the human labour is needed. Utilise this opportunity to allocate human labour more efficiently. The price of anonymity and noninteraction can be high in dispute resolution. Prepare for disruption. Investing on the struggles of digitalization helps you to cope with the inevitable changes. Observe the downside of efficiency in dispute resolution –ensure that you do not prioritise efficiency at the expense of legal security.

Dittmar & Indrenius