Kun teknologiaratkaisu saa tuulta siipiensä alle ja myyntimäärät nousevat, saattaa sen tarjoaja joutua immateriaalioikeuksien loukkausta koskevan väitteen kohteeksi. Joskus taas ketterällä ohjelmistokehitysmallilla luodun ERP-järjestelmän asiakas saattaa karvaasti pettyä järjestelmän ominaisuuksiin, käyttöönoton viivästymiseen tai hinnan nousuun – taikka pahimmassa tapauksessa kaikkiin niihin. Kun yritys ostaa ohjelmistolisenssejä omaan sisäiseen käyttöönsä, voi puolestaan lisenssiauditoinnin yhteydessä paljastua epämiellyttävänä yllätyksenä, että ohjelmistoa olikin käyttänyt useampi loppukäyttäjä kuin ohjelmiston lisenssiehdot sallivat, ja yrityksellä saattaa olla edessään ohjelmiston luvatonta käyttöä koskeva vahingonkorvausvaatimus.
Toisaalta, kun yritys hankkii aineetonta omaisuutta teknologiatransaktion yhteydessä, voikin myöhemmin ilmetä, että omaisuuden käyttöä rajoittavatkin aiemmat rasitteet kuten teknologiaan aiemmin myönnetyt lisenssioikeudet, joita ei osattu ennakoida kaupan yhteydessä. Yritys voi myös täysin yllättäen saada tietovuodon johdosta yksityishenkilöltä henkilötietojensa loukkaukseen perustuvan vaatimuksen eikä yritys välttämättä ole edes havainnut järjestelmiensä olleen tietomurron kohteena.
Mikä on yhdistävä tekijä näissä tilanteissa?
Tunne koodisi
Vastaus kysymykseen voi olla ohjelmistoratkaisun ja siihen liittyvien oikeuksien ja velvoitteiden puutteellinen ymmärtäminen. Vaikka jälkiviisaana voi tietysti olla helpompaa nähdä, miten sotkun olisi voinut välttää, olennaista on hahmottaa – jo suunnitteluvaiheessa – asian keskeiset oikeudelliset elementit ja niiden yhteydet toisiinsa. Juridisesti olennaiset seikat luonnollisesti vaihtelevat tapauskohtaisesti: Teknologiaratkaisun kaupallistamisen yhteydessä on toki ensin varmistettava, että ratkaisuun liittyvät immateriaalioikeudet on siirretty asianmukaisesti kohteelle esimerkiksi työntekijöiltä taikka muilta keksijöiltä tai koodareilta sopimuksen ja/tai lain nojalla. Ohjelmistojärjestelmän ketterän kehityksen yhteydessä puolestaan on ymmärrettävä, mitkä ohjelmistovaatimukset määritetään järjestelmän ominaisuuksia kuvaaviksi määrityksiksi ja miten kehitysmalli tosiasiassa toimii sekä seurattava kehitysprojektin edistymistä sopimuksen mukaisesti. Lisensoitaessa ohjelmistoa organisaation sisäiseen käyttöön on taas ymmärrettävä, mihin tarkoitukseen ohjelmistoa käytetään ja mitä lisenssejä tarvitaan sekä mikä on käyttäjien määrä. Teknologiatransaktion kruununjalokivenä olevan aineettoman omaisuuden osaltakaan ei ole oikopolkuja: kohteen teknologian osalta pitää tehdä huolellinen legal due diligence ja tunnistaa, mitä immateriaalioikeuksia teknologiaan kohdistuu ja kenelle ne kuuluvat. Lopulta, myös datan osalta keskeistä on ymmärtää – samaan tapaan kuin rahavirtojen osalta – mistä data tulee, minne se on tallennettu, mihin sitä käytetään ja minne sitä siirretään. Yksinkertaista vai mitä?
Ei suinkaan! Kompleksisuus aiheutuu lukuisista juridisista yksityiskohdista, joita ei ole (vielä) analysoitu yksinkertaiseksi ratkaisuksi.