Whistleblowing-lainsäädäntö1 velvoittaa yksityisen ja julkisen sektorin organisaatioita perustamaan ilmoituskanavan tietyistä väärinkäytöksistä ilmoittamiseksi ja suojaamaan väärinkäytöksestä ilmoittajaa. Tämänhetkisen arvion mukaan whistleblowing-direktiivi saatetaan Suomessa lailla voimaan syksyllä 2022.
Direktiivin ja ilmoittajansuojelulain hallituksen esitysluonnoksen perusteella voidaan kuitenkin tehdä johtopäätöksiä siitä, miten väärinkäytösepäilystä ilmoittanutta jatkossa suojataan. Tässä kirjoituksessa käsitellään ilmoittajansuojelua tilanteessa, jossa työntekijä ilmoittaa työnantajalle työnsä yhteydessä havaitsemastaan väärinkäytöksestä.
Kaikilla työnantajilla on velvollisuus suojella ilmoittajaa
Velvollisuus ilmoituskanavan perustamiseen on yksityisellä sektorilla ensin yli 250 työntekijää ja 17.12.2023 lukien vähintään 50 työntekijää työllistävillä työnantajilla. Ilmoituskanavan kautta tulee voida ilmoittaa ainakin yleiseen etuun kohdistuvista väärinkäytösepäilyistä, kuten esimerkiksi tuoteturvallisuuteen, kilpailuoikeuteen, kuluttajansuojaan, ympäristönsuojeluun sekä yksityisyyden- ja henkilötietojen suojaan liittyvien EU- tai kansallisten normien rikkomisesta. Ilmoittaminen työoikeuteen kuuluvien normien rikkomisesta ei sen sijaan kuulu ilmoittajansuojelulainsäädännön piiriin.
Kaikilla työnantajilla on velvollisuus suojella ilmoittajaa, vaikka niillä ei olisi velvollisuutta ilmoituskanavan perustamiseen. Mikäli työnantajalla ei ole omaa ilmoituskanavaa tai ilmoittajalla ei ole pääsyä siihen, työntekijä voi saada ilmoittajan suojaa tekemällä väärinkäytösilmoituksen viranomaisten keskitettyyn ilmoituskanavaan.
Ilmoittajansuojelun elementit
Ilmoittajansuoja rakentuu useista toisiaan täydentävistä elementeistä, jotka työnantajan tulee huomioida:
VASTATOIMIEN KIELTO
Ilmoittajalle ei saa aiheutua ilmoittamisesta mitään kielteisiä seuraamuksia. Myös vastatoimella uhkaaminen, vastatoimen yritys, ilmoittamisen estäminen tai estämisen yritys ovat kiellettyjä.
Vastatoimien kielto ei kuitenkaan estä työnantajaa tekemästä ilmoittajan työsuhdetta koskevia kielteisiäkään ratkaisuja, kunhan ne eivät liity väärinkäytöksestä ilmoittamiseen. Vastatoimia koskevissa oikeusprosesseissa noudatetaan käännettyä todistustaakkaa. Käytännössä työnantajan tulee pystyä osoittamaan asianmukaiset perusteet ratkaisulleen. Päätöksen perusteiden dokumentointi ja esimerkiksi usean päätöksentekijän mukaan ottaminen voivat auttaa tässä.
SALASSAPITO
Väärinkäytöksestä ilmoittajan henkilötietoja ja tietoja, joista henkilöllisyys on pääteltävissä, voivat käsitellä vain sellaiset henkilöt tai yksiköt, jotka työnantaja on etukäteen valtuuttanut väärinkäytösilmoitusten vastaanottamiseen ja käsittelyyn. Ilmoittajan henkilöllisyyden paljastaminen muille ilmoituksen sisäisen käsittelyn aikana on mahdollista vain ilmoittajan suostumuksella. Tämän salassapitovelvoitteen rikkominen on rangaistava teko. Työnantajan onkin suositeltavaa etukäteen käyttää aikaa niiden tahojen määrittelyyn, joilla on tarve saada tieto eri tyyppisistä väärinkäytösilmoituksista ja niiden tekijöistä.
Organisaatio voi sallia anonyymin ilmoittamisen. Myös anonyymi ilmoittaja voi saada ilmoittajan suojaa, jos hänen henkilöllisyytensä myöhemmin paljastuu.
ILMOITTAJAN VASTUUVAPAUS
Ilmoittajalle ei voi aiheutua seuraamuksia ilmoittamisen kannalta välttämättömien tietojen hankkimisesta tai paljastamisesta, vaikka sama menettely muussa tilanteessa rikkoisi sopimuksen tai lain määräyksiä. Esimerkiksi työsopimuksessa sovittu salassapitovelvoite ei estä väärinkäytöksestä ilmoittamista eikä salassapitovelvoitteen rikkominen ilmoittamisen yhteydessä johda seuraamuksiin. Ilmoittajan vastuuvapaus kattaa myös rikosoikeudelliset seuraamukset lukuun ottamatta tilannetta, jossa ilmoitetut tiedot on hankittu rikoksella.
Milloin työntekijä saa ilmoittajan suojaa?
Työntekijä voi saada ilmoittajansuojelulain mukaista suojaa, jos seuraavat kolme edellytystä täyttyvät:
- Ilmoittaja tekee väärinkäytösilmoituksen ensin työnantajan sisäisen ilmoituskanavan kautta. Tästä pääsäännöstä on vain hyvin rajoitettuja poikkeuksia.
- Ilmoittaja tekee ilmoituksen vilpittömässä mielessä eli hänellä on perusteltu syy uskoa, että ilmoitetut asiat pitävät paikkansa ilmoitushetkellä. Velvollisuutta näytön hankkimiseen ilmoituksen tueksi ei ole. Vilpittömässä mielessä tehty ilmoitus, joka myöhemmin osoittautuu virheelliseksi, ei johda seuraamuksiin. Sen sijaan tahallinen perusteettoman ilmoituksen tekeminen on rangaistava teko, joka voi johtaa myös työsuhdeseuraamuksiin ja vahingonkorvausvelvollisuuteen.
- Ilmoittajalla on perusteltu syy uskoa, että ilmoituksen kohteena oleva väärinkäytösepäily kuuluu ilmoittajansuojelulainsäädännön soveltamisalaan ja siitä voi seurata rangaistus tai se voi vakavasti vaarantaa “lainsäädännön yleisen edun mukaisten tavoitteiden toteutumisen”.
Tämä merkitsee muun muassa sitä, ettei ilmoittajaa suojata, jos ilmoituksen kohteena on vähemmän vakava väärinkäytös. Riskin väärintulkinnasta kantaa ilmoituksen tekijä, jolla on käytännössä harvoin kattavaa tietoa väärinkäytöksestä. On jokseenkin kohtuutonta olettaa, että ilmoittaja pystyisi arvioimaan, mihin juridisiin seuraamuksiin tietty väärinkäytösepäily voi johtaa tai edes mitä normeja väärinkäytöksellä rikotaan. Toisaalta myös ilmoittajansuojeluvelvoite linkittyy ilmoittajan perusteltuun käsitykseen ilmoituksen kuulumisesta lainsäädännön soveltamisalaan.
Tämä kriteeri rajoittanee ilmoituskanavan kautta tehtävien ilmoitusten määrää olennaisesti, ellei työnantaja päätä kohdella erilaisista laiminlyönneistä ilmoittaneita samalla tavalla riippumatta siitä, ovatko he oikeutettuja ilmoittajansuojelulain mukaiseen suojaan. Käsityksemme mukaan useat työnantajat suunnittelevat toimivansa näin.
Myös työoikeudelliset normit suojaavat ilmoittajaa
Ilmoittajansuojelulaista keskusteltaessa jää usein vaille huomiota, että työoikeudessa noudatetaan jo nyt ilmoittajaa suojaavia normeja ja periaatteita. Väärinkäytösilmoituksen tekeminen vilpittömässä mielessä ei ole tähänkään asti ollut laillinen syy työsuhteen päättämiselle, eikä se oikeuta muutenkaan asettamaan ilmoituksen tekijää muita heikompaan asemaan. Työnantajalla on lisäksi muun muassa velvollisuus puuttua häirintään ja epäasialliseen kohteluun työpaikalla.
Työnantajalla on siten velvollisuus suojata ilmoittajaa siinäkin tapauksessa, ettei hän ole oikeutettu ilmoittajansuojelulain mukaiseen suojaan. Näin on esimerkiksi silloin, kun työntekijä ilmoittaa kiusaamis-, häirintä-, työturvallisuus- tai monista code of conduct -rikkomuksista. Ilmoittajansuojelulain mukaisen ilmoituksen tehnyt työntekijä on kuitenkin paremmassa asemassa verrattuna muihin väärinkäytösilmoituksen tehneisiin, koska ilmoittajansuojelulain mukainen suoja on kattavampi.
