Miten väärinkäytöksestä ilmoittajaa suojataan?

Posted on

6 Apr

2022

Dittmar & Indrenius > Insight > Miten väärinkäytöksestä ilmoittajaa suojataan?

1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (EU) 2019/1937 ja kansallinen lainsäädäntö, jolla direktiivi saatetaan voimaan Suomessa.

Whistleblowing-lainsäädäntö1 velvoittaa yksityisen ja julkisen sektorin organisaatioita perustamaan ilmoituskanavan tietyistä väärinkäytöksistä ilmoittamiseksi ja suojaamaan väärinkäytöksestä ilmoittajaa. Tämänhetkisen arvion mukaan whistleblowing-direktiivi saatetaan Suomessa lailla voimaan syksyllä 2022.

Direktiivin ja ilmoittajansuojelulain hallituksen esitysluonnoksen perusteella voidaan kuitenkin tehdä johtopäätöksiä siitä, miten väärinkäytösepäilystä ilmoittanutta jatkossa suojataan. Tässä kirjoituksessa käsitellään ilmoittajansuojelua tilanteessa, jossa työntekijä ilmoittaa työnantajalle työnsä yhteydessä havaitsemastaan väärinkäytöksestä.

Kaikilla työnantajilla on velvollisuus suojella ilmoittajaa

Velvollisuus ilmoituskanavan perustamiseen on yksityisellä sektorilla ensin yli 250 työntekijää ja 17.12.2023 lukien vähintään 50 työntekijää työllistävillä työnantajilla. Ilmoituskanavan kautta tulee voida ilmoittaa ainakin yleiseen etuun kohdistuvista väärinkäytösepäilyistä, kuten esimerkiksi tuoteturvallisuuteen, kilpailuoikeuteen, kuluttajansuojaan, ympäristönsuojeluun sekä yksityisyyden- ja henkilötietojen suojaan liittyvien EU- tai kansallisten normien rikkomisesta. Ilmoittaminen työoikeuteen kuuluvien normien rikkomisesta ei sen sijaan kuulu ilmoittajansuojelulainsäädännön piiriin.

Kaikilla työnantajilla on velvollisuus suojella ilmoittajaa, vaikka niillä ei olisi velvollisuutta ilmoituskanavan perustamiseen. Mikäli työnantajalla ei ole omaa ilmoituskanavaa tai ilmoittajalla ei ole pääsyä siihen, työntekijä voi saada ilmoittajan suojaa tekemällä väärinkäytösilmoituksen viranomaisten keskitettyyn ilmoituskanavaan.

Ilmoittajansuojelun elementit

Ilmoittajansuoja rakentuu useista toisiaan täydentävistä elementeistä, jotka työnantajan tulee huomioida:

VASTATOIMIEN KIELTO
Ilmoittajalle ei saa aiheutua ilmoittamisesta mitään kielteisiä seuraamuksia. Myös vastatoimella uhkaaminen, vastatoimen yritys, ilmoittamisen estäminen tai estämisen yritys ovat kiellettyjä.

Vastatoimien kielto ei kuitenkaan estä työnantajaa tekemästä ilmoittajan työsuhdetta koskevia kielteisiäkään ratkaisuja, kunhan ne eivät liity väärinkäytöksestä ilmoittamiseen. Vastatoimia koskevissa oikeusprosesseissa noudatetaan käännettyä todistustaakkaa. Käytännössä työnantajan tulee pystyä osoittamaan asianmukaiset perusteet ratkaisulleen. Päätöksen perusteiden dokumentointi ja esimerkiksi usean päätöksentekijän mukaan ottaminen voivat auttaa tässä.

SALASSAPITO
Väärinkäytöksestä ilmoittajan henkilötietoja ja tietoja, joista henkilöllisyys on pääteltävissä, voivat käsitellä vain sellaiset henkilöt tai yksiköt, jotka työnantaja on etukäteen valtuuttanut väärinkäytösilmoitusten vastaanottamiseen ja käsittelyyn. Ilmoittajan henkilöllisyyden paljastaminen muille ilmoituksen sisäisen käsittelyn aikana on mahdollista vain ilmoittajan suostumuksella. Tämän salassapitovelvoitteen rikkominen on rangaistava teko. Työnantajan onkin suositeltavaa etukäteen käyttää aikaa niiden tahojen määrittelyyn, joilla on tarve saada tieto eri tyyppisistä väärinkäytösilmoituksista ja niiden tekijöistä.

Organisaatio voi sallia anonyymin ilmoittamisen. Myös anonyymi ilmoittaja voi saada ilmoittajan suojaa, jos hänen henkilöllisyytensä myöhemmin paljastuu.

ILMOITTAJAN VASTUUVAPAUS
Ilmoittajalle ei voi aiheutua seuraamuksia ilmoittamisen kannalta välttämättömien tietojen hankkimisesta tai paljastamisesta, vaikka sama menettely muussa tilanteessa rikkoisi sopimuksen tai lain määräyksiä. Esimerkiksi työsopimuksessa sovittu salassapitovelvoite ei estä väärinkäytöksestä ilmoittamista eikä salassapitovelvoitteen rikkominen ilmoittamisen yhteydessä johda seuraamuksiin. Ilmoittajan vastuuvapaus kattaa myös rikosoikeudelliset seuraamukset lukuun ottamatta tilannetta, jossa ilmoitetut tiedot on hankittu rikoksella.

Milloin työntekijä saa ilmoittajan suojaa?

Työntekijä voi saada ilmoittajansuojelulain mukaista suojaa, jos seuraavat kolme edellytystä täyttyvät:

  1. Ilmoittaja tekee väärinkäytösilmoituksen ensin työnantajan sisäisen ilmoituskanavan kautta. Tästä pääsäännöstä on vain hyvin rajoitettuja poikkeuksia.
  2. Ilmoittaja tekee ilmoituksen vilpittömässä mielessä eli hänellä on perusteltu syy uskoa, että ilmoitetut asiat pitävät paikkansa ilmoitushetkellä. Velvollisuutta näytön hankkimiseen ilmoituksen tueksi ei ole. Vilpittömässä mielessä tehty ilmoitus, joka myöhemmin osoittautuu virheelliseksi, ei johda seuraamuksiin. Sen sijaan tahallinen perusteettoman ilmoituksen tekeminen on rangaistava teko, joka voi johtaa myös työsuhdeseuraamuksiin ja vahingonkorvausvelvollisuuteen.
  3. Ilmoittajalla on perusteltu syy uskoa, että ilmoituksen kohteena oleva väärinkäytösepäily kuuluu ilmoittajansuojelulainsäädännön soveltamisalaan ja siitä voi seurata rangaistus tai se voi vakavasti vaarantaa “lainsäädännön yleisen edun mukaisten tavoitteiden toteutumisen”.

Tämä merkitsee muun muassa sitä, ettei ilmoittajaa suojata, jos ilmoituksen kohteena on vähemmän vakava väärinkäytös. Riskin väärintulkinnasta kantaa ilmoituksen tekijä, jolla on käytännössä harvoin kattavaa tietoa väärinkäytöksestä. On jokseenkin kohtuutonta olettaa, että ilmoittaja pystyisi arvioimaan, mihin juridisiin seuraamuksiin tietty väärinkäytösepäily voi johtaa tai edes mitä normeja väärinkäytöksellä rikotaan. Toisaalta myös ilmoittajansuojeluvelvoite linkittyy ilmoittajan perusteltuun käsitykseen ilmoituksen kuulumisesta lainsäädännön soveltamisalaan.

Tämä kriteeri rajoittanee ilmoituskanavan kautta tehtävien ilmoitusten määrää olennaisesti, ellei työnantaja päätä kohdella erilaisista laiminlyönneistä ilmoittaneita samalla tavalla riippumatta siitä, ovatko he oikeutettuja ilmoittajansuojelulain mukaiseen suojaan. Käsityksemme mukaan useat työnantajat suunnittelevat toimivansa näin.

Myös työoikeudelliset normit suojaavat ilmoittajaa

Ilmoittajansuojelulaista keskusteltaessa jää usein vaille huomiota, että työoikeudessa noudatetaan jo nyt ilmoittajaa suojaavia normeja ja periaatteita. Väärinkäytösilmoituksen tekeminen vilpittömässä mielessä ei ole tähänkään asti ollut laillinen syy työsuhteen päättämiselle, eikä se oikeuta muutenkaan asettamaan ilmoituksen tekijää muita heikompaan asemaan. Työnantajalla on lisäksi muun muassa velvollisuus puuttua häirintään ja epäasialliseen kohteluun työpaikalla.

Työnantajalla on siten velvollisuus suojata ilmoittajaa siinäkin tapauksessa, ettei hän ole oikeutettu ilmoittajansuojelulain mukaiseen suojaan. Näin on esimerkiksi silloin, kun työntekijä ilmoittaa kiusaamis-, häirintä-, työturvallisuus- tai monista code of conduct -rikkomuksista. Ilmoittajansuojelulain mukaisen ilmoituksen tehnyt työntekijä on kuitenkin paremmassa asemassa verrattuna muihin väärinkäytösilmoituksen tehneisiin, koska ilmoittajansuojelulain mukainen suoja on kattavampi.

Mitä jos työnantaja laiminlyö suojaamisvelvoitteensa?

Seuraamukset ilmoittajansuojelulain velvoitteiden rikkomisesta vaihtelevat tilanteen mukaan.

Ilmoittajan suojeluvelvoitteen rikkomisesta voi ensinnäkin seurata velvollisuus maksaa ilmoittajalle hyvitystä aiheutuneen loukkauksen perusteella. Todennäköisesti hyvitysmäärät tulevat yhdenvertaisuuslain hyvityssäännösten tulkintakäytäntöä mukaillen vaihtelemaan muutamasta tuhannesta noin 15 000 euroon. Jos ilmoittajansuojeluvelvoitteen rikkominen on tahallista, työnantajalla on lisäksi velvollisuus korvata aiheuttamansa vahinko täysimääräisesti.

Seuraamuksia määrättäessä olennaiseksi kysymykseksi muodostunee päätöksentekijöiden tietoisuus väärinkäytösilmoituksesta. Kuten edellä on todettu, ilmoittajan henkilötiedot on rangaistuksen uhalla pidettävä ennalta määritellyn pienen piirin tiedossa, ellei ilmoittaja anna suostumustaan muuhun. Näin ollen harvalla henkilöllä työnantajan organisaatiossa voi olla tietoa ilmoittajan henkilöllisyydestä. Erityisesti suuremmissa organisaatioissa lähiesimiehet eivät välttämättä tällaisia tietoja saa, vaikka he voivat käytännössä tehdä yksittäisen työntekijän työsuhteeseen liittyviä päätöksiä.

Vastatoimeen ei nähdäksemme voisi syyllistyä tietämättä väärinkäytösilmoituksesta. Käännetty todistustaakka johtanee siihen, että työnantajan ja/tai sen edustajien tulee seuraamuksista vapautuakseen osoittaa, ettei väitetystä vastatoimesta päättäneillä henkilöillä ole ollut tällaista tietoa. Jos toimenpiteestä päättäneillä henkilöillä tai henkilöillä, joilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon, on ollut tieto ilmoituksesta ja ilmoittajasta, seuraamuksista vapautuminen edellyttää sen osoittamista, ettei väitetty vastatoimi liittynyt väärinkäytösilmoitukseen.

Ilmoittajansuojelulain tarkoittamat ja muut väärinkäytösilmoitukset

Monet työnantajat haluavat ottaa ilmoituskanavan kautta vastaan ilmoituksia mistä tahansa laiminlyönneistä riippumatta siitä, kuuluvatko ilmoitukset ilmoittajansuojelulain alaan vai eivät. Organisaation edun mukaista on saada tietoa sen toiminnassa tapahtuvista väärinkäytöksistä mahdollisimman matalalla kynnyksellä.

Ilmoitusten vastaanottaminen lakisääteistä tasoa laajemmin on mahdollista ja usein suositeltavaa. Tyypillisesti on myös niin, että työnantaja haluaa kohdella ilmoittajia samoin riippumatta siitä, miten ja mistä asiasta väärinkäytösilmoitus on tehty. Osa ilmoittajansuojelulain suojaelementeistä ei kuitenkaan sovellu muihin kuin ilmoittajansuojelulain mukaisiin ilmoituksiin. Tällaisia suojamuotoja ovat mm. oikeus saada hyvitystä vastatoimen johdosta tai oikeus vaatia rangaistusta salassapitovelvoitteen rikkomisen perusteella.

Väärinkäytöksistä ilmoittamiseen eri tilanteissa sovellettavien normien ja käytäntöjen määrittely voi aiheuttaa päänvaivaa. Nämä käytännön haasteet ovat toki ratkaistavissa, mutta tilanteiden moninaisuus on syytä tiedostaa, kun organisaatio laatii prosesseja ja ohjeistuksia väärinkäytöksistä ilmoittamiseen liittyen. Uusi ilmoittajansuojelulaki velvoittaa organisaatiot tiedottamaan sisäisestä ja ulkoisesta ilmoituskanavasta, niihin liittyvistä menettelyistä ja ilmoittajan suojasta. Näin ollen noudatettavien menettelytapojen ja ilmoitusten käsittelystä vastaavien tahojen määrittelyä ei voi jättää tapauskohtaisen arvioinnin varaan.

More by the same author

Ehdotus whistleblowing-lainsäädännöksi on julkaistu

Hallitus antoi maanantaina 19.9.2022 jo kuumeisesti odotetun esityksen niin sanotuksi ilmoittajansuojelulaiksi[1] (HE 147/2022), jolla saatetaan Suomessa voimaan whistleblowing-direktiivi ((EU) 2019/1937). Whistleblowing-direktiivin ja ilmoittajansuojelulain keskeisenä tavoitteena on rohkaista työnsä yhteydessä yleisen edun vastaisia rikkomuksia havainneita tai epäileviä henkilöitä ilmoittamaan havainnoistaan. Tätä edistetään ottamalla käyttöön uusi viranomaisten keskitetty ilmoituskanava sekä velvoittamalla valtaosa julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioista perustamaan luottamuksellinen sisäinen ilmoituskanava tietyistä yleisen edun kannalta merkityksellisistä väärinkäytöksistä ilmoittamista varten. Lisäksi sääntelyllä suojataan väärinkäytöksestä ilmoittajaa negatiivisilta seuraamuksilta.

KKO: Muun työn tarjoaminen yksilöimättömillä rekrytointikirjeillä teki irtisanomisesta lainvastaisen

Ennakkopäätöksen keskeinen viesti on, että tarjottavat tehtävät tulee valikoida ottaen huomioon työntekijän koulutus, ammattitaito ja työhistoria.

Uuden äärellä

Dittmar & Indreniuksen Employment, Benefits & Pensions -tiimi kertoo tässä Quarterly-julkaisun teemanumerossa työelämän ajankohtaisista ilmiöistä ja niihin liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä. Vastausten löytäminen työelämän muutoksessa esiin nouseviin uusiin kysymyksiin edellyttää kykyä löytää ratkaisuja perinteisen työoikeuden rajat ja rajoitteet ylittäen.

Latest insights

Ehdotus whistleblowing-lainsäädännöksi on julkaistu

Alert / 21 Sep 2022
Reading time 3 minutes

The EU General Court dismisses appeals in landmark state aid rulings

Alert / 16 Sep 2022
Reading time 4 minutes