Insight

Welcome to our platform for insight into all the latest in law and business. We hope to inspire and share big ideas that make the difference driving your business forward.

insight
Lausunto välimiesmenettelylain toimivuudesta ja uudistustarpeista
1 Oct 2018 Dittmar & Indrenius kiittää mahdollisuudesta saada lausua välimiesmenettelyn toimivuudesta ja uudistustarpeista. Dittmar & Indreniuksella ja sen lakimiehillä on merkittävä kokemus toimimisesta asiamiehenä ja välimiehenä niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin välimiesmenettelyissä. Lausuntonaan välimiesmenettelylain toimivuudesta ja uudistustarpeista Dittmar & Indrenius lausuu kunnioittavasti seuraavan. Nykytila: Merkittävä osa suomalaisten yhtiöiden välimiesmenettelyistä käydään Suomen rajojen ulkopuolella Nykytilalle on kuvaavaa se, että merkittävä osa suomalaisten yhtiöiden välimiesmenettelyistä käydään Suomen rajojen ulkopuolella. Kokemuksemme mukaan suomalaisen ja ulkomaisen yrityksen välisissä intressiltään huomattavissa sopimuksissa osapuolet ovat tyypillisesti sopineet riitojen ratkaisemisesta kansainvälisen kauppakamarin ICC:n ("ICC"), Tukholman kauppakamarin ("SCC") tai jonkun muun ulkomaisen, kansainvälisesti tunnetun välimiesinstituutin sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä. Nämä välimiesmenettelyt käydään yleensä Tukholmassa, Pariisissa tai jossakin muussa tunnetussa välimiesmenettelyn paikaksi vakiintuneessa ulkomaisessa kaupungissa, jonka osapuolet ovat yhdessä sopineet välimiesmenettelyn paikaksi. Välimiesmenettelyn paikka määrittää sen, mitä prosessuaalista normistoa välimiesmenettelyyn sovelletaan. Välimiesmenettelyyn sovelletaan välimiesmenettelyn paikan välimiesmenettelylakia. Helsinki valitaan välimiesmenettelyn paikaksi merkittävissä suomalaisen ja ulkomaisen yrityksen välisissä riidoissa valitettavan harvoin; tämä usein siitäkin huolimatta, että osapuolet ovat valinneet Suomen lain sopimuksen substanssiin sovellettavaksi laiksi. Ainoastaan tapauksissa, joissa suomalaisella osapuolella on ollut erityisen vahva neuvotteluasema ulkomaiseen neuvottelukumppaniin nähden ja/tai sopimus on ollut muuten intressiltään ja luonteeltaan vähemmän merkittävä, suomalainen yritys on saattanut onnistua neuvottelemaan riitojen ratkaisemisesta keskuskauppakamarin välimieslautakunnan ("FAI") sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä Helsingissä. Käsityksemme mukaan emme ole kokemuksemme kanssa yksin. Välimiesmenettelytoimeksiantoja säännöllisesti hoitavat suomalaiset asianajotoimistot sekä suuret suomalaiset yhtiöt pääosin jakavat kokemuksemme siitä, että merkittävä osa isojen suomalaisten yhtiöiden riidoista ulkomaisten yhtiöiden kanssa ratkaistaan tänä päivänä Suomen rajojen ulkopuolella, joko Ruotsissa tai jossakin toisessa välimiesmenettelyyn myönteisesti suhtautuvassa, kansainvälistä välimieskäytäntöä noudattavassa ja välimiesmenettelyn paikaksi vakiintuneessa maassa ja kaupungissa. Tämä ilmenee myös saatavilla olevista kansainvälisten välimiesinstituuttien tilastoista. SCC:n tilastojen mukaan vuoden 2017 kuudessa SCC:n sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä toisena osapuolena oli suomalainen yritys, mutta Suomi ei kyseisenä vuonna ollut välimiesmenettelyn paikkana yhdessäkään SCC:n sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä. Vastaavasti ICC:n tilastojen mukaan seitsemässä ICC:n sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä vuonna 2017 osapuolena oli suomalainen yritys, kun taas Suomi ei ollut välimiesmenettelyn paikkana yhdessäkään niistä. Suomi ei itse asiassa ollut välimiesmenettelyn paikkana yhdessäkään niistä 810 välimiesmenettelystä, jotka vuonna 2017 käytiin ICC:n sääntöjen alla. Tämä on merkittävää erityisesti, kun huomioidaan, että sopimuksen substanssiin sovellettavaksi laiksi ICC-välimiesmenettelyissä vuonna 2017 osapuolet olivat valinneet yhteensä 104 eri maan lakia. Suomen prosessuaalista normistoa ei ollut valittu yhdenkään välimiesmenettelyn prosessuaaliseksi normistoksi, eikä Suomea siten yhdenkään välimiesmenettelyn paikaksi. Näin ollen, yksistään näiden kahden välitysinstituutin, SCC:n ja ICC:n tilastojen mukaan vuonna 2017 suomalainen yritys oli osapuolena 13 välimiesmenettelyssä, joita ei käyty Suomessa. Luku on merkittävä ottaen huomioon, että kotimaisen FAI:n vuoden 2017 tilastojen mukaan sellaisia välimiesmenettelyjä, joissa toisena osapuolena oli ulkomainen yritys, oli reilut 20. Pelkästään ICC:n ja SCC:n tilastojen perusteella voidaan siten jo todeta, että merkittävä osa suomalaisten ja ulkomaisten yritysten välisistä riidoista ratkaistaan Suomen rajojen ulkopuolella. Eräs tunnetuimmista Suomen rajojen ulkopuolella käytävistä välimiesmenettelyistä viime vuosina on ollut Olkiluodon ydinvoimalaitoksen rakennusprojektia koskeva Arevan ja Siemensin muodostaman konsortion aloittama ICC:n sääntöjen mukainen välimiesmenettely Teollisuuden Voima Oyj:tä vastaan, jota vuosia käytiin Tukholmassa Ruotsin välimiesmenettelylain määrittäessä prosessuaalisen normiston. Nykyisessä  välimiesmenettelylaissa on useita ongelmakohtia Sille, että Suomea ei valita kansainvälisten välimiesmenettelyjen paikaksi, on olemassa useita välimiesmenettelylaista johtuvia syitä. Kansainvälisissä yhteyksissä törmäämme jatkuvasti siihen haasteeseen, ettei Suomen välimiesmenettelylaki vastaa UNCITRALin mallilakia. Ulkomaiset sopimuskumppanit eivät suostu valitsemaan Helsinkiä välimiesmenettelyn paikaksi yksinkertaisesti siitä syystä, että nykyisen välimiesmenettelylakimme sisältöä ei tunneta eikä voidakaan tuntea, koska se ei vastaa UNCITRALin mallilakia ja Suomi ei siten ole UNCITRALin tunnustama mallilakimaa. Tästä johtuen ulkomaiset yhtiöt ja heitä edustavat lakimiehet eivät tiedä eivätkä voi tietää, mikä on Suomen välimiesmenettelylain sisältö. On turvallisempaa valita sellainen prosessinormisto potentiaaliseen välimiesmenettelyyn sovellettavaksi normistoksi, jonka sisällöstä ulkomaisen yhtiön edustajilla on perusteltu käsitys, niin kuin UNCITRALin mallilain kohdalla on tilanne. Kuten keskuskauppakamarin työ- ja oikeusministerille osoitetussa 9.12.2016 päivätyssä selvityksessä ja Mika Savolan artikkelissa ”Miksi ja miten välimiesmenettelylakia tulisi muuttaa? ” (Defensor Legis 4/2017, s. 501–513) on tarkemmin esitetty, vuoden 1992 välimiesmenettelylaissa on useita ongelmakohtia. Käytännön kokemuksemme mukaan näistä merkittävimpiä ovat: kansainvälisestä käytännöstä poikkeavat välitystuomion pysyvyyttä horjuttavat välimiesmenettelylain 40 §:n mitättömyysperusteet, joiden esittämiselle ei ole ajallista rajoitusta; osittain UNCITRALin mallilaista ja New Yorkin yleissopimuksesta poikkeavat välitystuomion täytäntöönpanoa koskevat säännökset; turvaamistoimien määräämistä koskevan toimivallan puuttuminen välimiesoikeudelta; kumoamiskanne- ja täytäntöönpanomenettelyn hitaus ja kankeus kolmiportaisessa tuomioistuinjärjestelmässä; välityssopimuksen muotovaatimukset; sekä ristiriitaisuudet UNCITRALin mallilain kanssa. Käytännössä välimiesmenettelylain 40 §:n mukaiset mitättömyysperusteet sekä kumoamiskanne- ja täytäntöönpanomenettelyjen hitaus ja kankeus kolmiportaisessa tuomioistuinjärjestelmässä ovat osoittautuneet erittäin ongelmallisiksi. Esimerkiksi tällä hetkellä toimimme vastaajan asiamiehenä välitystuomion kumoamista koskevassa asiassa, jossa itse välitystuomio annettiin jo syyskuussa 2015 ja ulkomainen, välimiesmenettelyn hävinnyt osapuoli, laittoi kumoamiskanteen vireille joulukuussa 2015. Käräjäoikeus antoi kumoamiskanteen hylkäävän tuomion kevättalvella 2017 ja tällä hetkellä lokakuussa 2018 odotamme edelleen hovioikeuden ratkaisua. Siitä huolimatta, että Suomessa sovellettavan oikeuden mukaan välitystuomio on täytäntöön pantavissa kumoamiskanteesta huolimatta, vireillä oleva kolmiportainen kumoamisprosessi aiheuttaa valtavia haasteita ja hidasteita ulkomaisessa täytäntöönpanoprosessissa. Vuosia vireillä oleva kumoamiskanne täällä kaukaisessa maassa tarjoilee täytäntöönpanoa vastustavalle osapuolelle runsaasti perusteita vastustaa täytäntöönpanoa siitä syystä, ettei tuomio olisi vielä lopullinen. Täytäntöönpanomaan tuomioistuin saattaa helposti asettua tällaisessa tilanteessa samasta maasta olevan osapuolen näkemyksen kannalle päättäessään siitä, onko tuomio lopullinen ja onko se täytäntöön pantavissa. Vireillä oleva ja pitkään kestävä kumoamiskanneprosessi tosiasiallisesti vaikuttaa välitystuomion täytäntöön pantavuuteen ulkomaisissa oikeusjärjestelmissä, sillä tällainen prosessi horjuttaa kuvaa välitystuomion pysyvyydestä ja sitovuudesta. Tämä aiheuttaa merkittäviä ongelmia suomalaiselle elinkeinoelämälle suomalaisen yhtiön yrittäessä panna täytäntöön kumoamiskanteen alaista välitystuomiota ulkomailla. Tällaisissa tilanteissa Suomessa voimassa oleva kolmiportainen kumoamiskannejärjestelmä tekee täytäntöönpanosta paikoitellen kestämättömän hidasta. On selvää, että hidas ja monipolvinen kumoamiskanneprosessi ei palvele suomalaista elinkeinoelämää välimiesmenettelyn käyttäjinä, eikä se luo kuvaa tehokkaasta riidanratkaisumenetelmästä. Vuosia kestävä kumoamiskanneprosessi päinvastoin antaa välimiesmenettelyn hävinneelle osapuolelle puhtaasti taktisen pelivälineen täytäntöönpanomenettelyn vaikeuttamiseksi omassa kotimaassaan. Tällainen menettely ei ole yhdenkään suomalaisen intressissä. Lisäksi meillä on konkreettista kokemusta siitä, kuinka välimiesmenettelylain 40 §:n mukaiset ajallisesti rajoittamattomat mitättömyysperusteet voivat ikuisesti antaa välitystuomion osapuolelle mahdollisuuden taktisista syistä vastustaa välitystuomion täytäntöönpanoa pitkässä ja kalliissa ja usein aivan turhassa oikeudenkäynnissä. Olemme olleet osapuolen asiamiehenä prosessissa, jossa vastapuolen kilpailuoikeudelliset väitteet oli hylätty välitystuomiossa kokonaisuudessaan perusteettomina. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei myöskään ollut todistetusti nähnyt riidan kohteena olleessa yrityskaupassa kaupan solmimishetkellä tai sen jälkeen huomautettavaa. Määräaika välitystuomion kumoamiskanteen nostamiselle oli mennyt umpeen. Tästä huolimatta välimiesmenettelylain 40 §:n mukaiset mitättömyyssäädökset antoivat vastapuolelle mahdollisuuden vastustaa välitystuomion täytäntöönpanoa. Vastapuoli väitti, että Helsingissä annettu välitystuomio olisi pakottavan kilpailulainsäädännön vastainen ja näin välimiesmenettelylain 40 §:n mukaisesti mitätön, koska se oli ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa. Asiassa onnistuttiin lopulta pääsemään sovintoon. Ennen sovintosopimuksen syntymistä asia oli kuitenkin vireillä käräjäoikeudessa vajaan vuoden, eikä asia tässä ajassa käräjäoikeudessa juurikaan edennyt. Edessä oli näin ollen odotettavissa useiden vuosien mittainen kallis täytäntöönpanoa koskeva riitaprosessi asiassa, jossa vastapuoli oli välimiesmenettelyssä selvästi hävinnyt jokaisen väitteensä ja vaatimuksensa, mutta sai täytäntöönpanomenettelyn yhteydessä mitättömyyskanteen yhteydessä uuden, selvästi taktisen mahdollisuuden toistamiseen esittää samat perusteettomat kilpailuoikeudelliset väitteensä. Kaikki mitättömyyskanteet eivät luonnollisestikaan pääty sovintoon. Välimiesmenettelylain 40 §:n mitättömyyssäännökset ovat kansainvälisesti eritäin poikkeuksellisia. UNCITRALin mallilaista tai, Ruotsia lukuun ottamatta, muiden maiden välimiesmenettelylainsäädännöistä ei löydy vastaavia välitystuomion mitättömyyttä koskevia määräyksiä. Ruotsissakin vastaava määräys on tarkoitus poistaa vireillä olevan välimiesmenettelylainsäädäntöuudistuksen yhteydessä. New Yorkin yleissopimuksen mukaisesti ulkomaista välitystuomiota koskevassa täytäntöönpanomenettelyssä ei luonnollisesti sovelleta 40 §:n mukaisia mitättömyyssäädöksiä. Ajallisesti rajoittamaton mahdollisuus vastustaa Suomessa annetun välitystuomion täytäntöönpanoa 40 §:n mitättömyyssäännösten perusteella ja nostaa välitystuomion mitättömyyttä koskeva vahvistuskanne horjuttavat selvästi Suomessa käytävän välimiesmenettelyn luotettavuutta ja välitystuomion pysyvyyttä. Suomessa annettua välitystuomiota on vaikea nähdä New Yorkin yleissopimuksen mukaisesti lopullisena ja sitovana, jos sen mitättömyyttä koskeva kanne on mahdollista esittää ikuisesti. Välimiesmenettelylain 40 §:n mitättömyyssäädökset näin ollen merkittävästi heikentävät Suomen asemaa luotettavana välimiesmenettelyn paikkana. Edellä esitettyjen ongelmakohtien lisäksi ongelmallista nykyisessä välimiesmenettelylaissa on se, ettei laissa ole säännöksiä välimiesoikeuden mahdollisuudesta määrätä turvaamistoimia. Näin ollen tällä hetkellä välimiehillä ei ole toimivaltaa antaa turvaamistoimimääräyksiä, jotka olisivat täytäntöönpanokelpoisia, vaan tällaista määräystä tulee välimiesmenettelyn yhteydessä hakea yleisiltä tuomioistuimilta. Osapuolilla tulisi olla tosiasiallinen mahdollisuus välttää yleiset tuomioistuimet silloin, kun he ovat nimenomaisesti sopineet erimielisyyksien ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä. Edellä esitetyn lisäksi olemme käytännön kansainvälisessä välimiestyössä kohdanneet merkittäviä ongelmia ja haasteita muun muassa nykyisten välityssopimuksen muotovaatimusten johdosta. Kansallisella välimiesmenettelylailla on huomattava merkitys valittaessa välimiesmenettelyn paikkaa Suomalainen, keskuskauppakamarin yhteydessä toimiva välimiesinstituutti, FAI on ansiokkaasti kehittänyt kotimaista välimiesmenettelykenttää uudistamalla välimiesmenettelysääntönsä vuonna 2013 ja tehnyt runsaasti työtä suomalaisen välimiesmenettelyn tunnettuuden lisäämiseksi. FAI:n onnistunut markkinointityö ja vuoden 2013 sääntömuutos eivät kuitenkaan ole yksin onnistuneet merkittävästi kohentamaan Suomen asemaa kansainvälisten välimiesmenettelyiden luotettavana ja välimiesmenettelyille suotuisana paikkana. Edelleen keskeinen kysymys keskusteluissa ulkomaisten kollegojen kanssa on se, onko Suomen välimiesmenettelylaki UNCITRALin mallilain mukainen. Kuten Carita Wallgren-Lindholm Säätytalolla pidetyssä keskustelutilaisuudessa aivan oikein totesi, vastauksen ollessa kielteinen keskustelu päättyy siihen. Queen Mary University of London ja asianajotoimisto White & Case julkaisivat yhteistyössä toukokuussa 2018 kansainvälisiä välimiesmenettelyitä koskevan maailmanlaajuisen tutkimuksen ("2018 QMUL Survey"), johon osallistui yli 922 vastaajaa. Vastaajien joukossa oli kansallisten tuomioistuinten tuomareita, asianajajia, yritysjuristeja, akateemikkoja, välimiesmenettelyissä toimivia asiantuntijatodistajia, liike-elämän toimijoita, virkamiehiä ja opiskelijoita. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että 97 % vastaajista suosii välimies-menettelyä riidanratkaisumenettelynä maan rajat ylittävissä riidoissa. Parhaimpina pidettyjä välimiesmenettelyn paikkoja vastaajien mielestä olivat Lontoo (64 %), Pariisi (54 %), Singapore (39 %), Hong Kong (28 %), Geneve (26 %), New York (22 %) ja Tukholma (12 %). Tutkimuksessa ei mainita Suomea välimiesmenettelyn paikkana, vaikka vastaajien joukossa tiedetään olleen myös suomalaisia tahoja. Tutkimuksen mukaan välimiesmenettelyn paikan valintaan vaikuttivat eniten seuraavat neljä perustetta: “General reputation and recognition of the seat” (14%); “Neutrality and impartiality of the local legal system” (13%); “National arbitration law” (12%); and “Track record in enforcing agreements to arbitrate and arbitral awards” (11%). 2018 QMUL Survey -tutkimuksen tulokset osoittavat, että kansallisella välimiesmenettelylailla on huomattava merkitys välimiesmenettelyn paikkaa valittaessa. Yleinen maine ja tunnettuisuus välimiesmenettelyn paikkana ovat valinnan merkittävin kriteeri. Yleistä mainetta ja tunnettuisuutta välimiesmenettelyn paikkana puolestaan ei voi saavuttaa, elleivät paikan välimiesmenettelyä koskeva lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ja yleisten tuomioistuinten välimiesmenettelymyönteisyys ole yleisesti tunnettuja, sillä välimiesmenettelyn paikka määrää välimiesmenettelyyn sovellettavan prosessuaalisen normiston. Kolmeen ensimmäiseen perusteeseen liittyy läheisesti neljännellä sijalla olevat täytäntöön pantavuutta koskevat asiat. Välimiesmenettelylain 40 §:n mukaiset ajallisesti rajoittamattomat mitättömyyssäädökset sekä kolmiportainen välitystuomioiden kumoamista tai tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva prosessi vaikuttaa merkittävästi Suomessa annettavan välitystuomion maineeseen tosiasiallisen täytäntöön pantavuuden näkökulmasta. Tämä erityispiirre suomalaisessa välimiesmenettelyssä sellaisenaan toimii tosiasiallisena esteenä kansainvälisten välimiesmenettelyjen saamiseksi Suomeen. Nämä tutkimuksessa ilmenneet neljä määräävää perustetta alleviivaavat, että välimiesmenettelyn paikan valinnassa on keskeinen merkitys kansallisen välimiesmenettelylain tunnettavuudella sekä maan lainsäädännön ja tuomioistuinten yleisellä välimiesmenettelymyönteisyydellä. Suomi on näillä mittareilla selvä altavastaaja kansainvälisessä tarkastelussa, eikä tilanne tule tältä osin muuttumaan ennen seuraavaa väli-miesmenettelylain kokonaisuudistusta. Singaporen nopea nouseminen johtavaksi välimiesmenettelyn paikaksi voi toimia esimerkkinä Suomelle Kahden UNCITRALin mallilakimaan Singaporen ja Hong Kongin saavuttama asema 2018 QMUL Survey -tutkimuksessa suosituimpina välimiesmenettelyn paikkoina on merkillepantavaa. Vuonna 2015 vastaavan tutkimuksen tulokset näyttivät, että Singapore ja Hong Kong olivat eniten nostaneet suosiotaan välimiesmenettelyjen paikkana edeltäneiden viiden vuoden aikana. Erityisesti Singaporen nousua yhdeksi maailman johtavista välimiesmenettelyn paikoista todentavat myös Singapore International Arbitration Centren ("SIAC") tilastot. Kun vuonna 2006 SIACin sääntöjen mukaisia välimiesmenettelyitä aloitettiin 90, vuonna 2017 SIACin sääntöjen mukaisia välimiesmenettelyitä aloitettiin jo 343. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuonna 2017 FAI:n sääntöjen mukaisia väli-miesmenettelyitä aloitettiin 79. Singapore ja Hong Kong implementoivat UNCITRALin mallilain vuonna 1995. UNCITRALin mallilain implementointia on pidetty yhtenä merkittävänä tekijänä arvioitaessa Hong Kongin ja Singaporen nousua suosituiksi välimiesmenettelyn paikoiksi: Singaporen korkeimman oikeuden tuomarin, Steven Chongin mukaan Singaporen aseman vahvistumiseen kansainvälisen välimiesmenettelyn keskuksena on keskeisesti vaikuttanut UNCITRALin mallilain ja New Yorkin yleissopimuksen yhteisvaikutus, jonka myötä Singaporeen saatiin kansainvälisesti hyväksytyt lainsäädännölliset raamit ja tällöin myös singaporelaisten välitystuomioiden täytäntöön pantavuus parani laaja-alaisesti ulkomailla. Vuonna 2014, melkein 20 vuotta UNCITRALin mallilain implementoimisen jälkeen, Steven Chong kuvaili mallilain merkitystä seuraavasti: "… The Court of Appeal has therefore aptly described the IAA’s adoption of the Model Law as heralding a “paradigm shift” for Singapore because it gave us an invaluable, internationally-accepted legislative frame-work for international commercial arbitration. The IAA was also significant for another reason: it gave effect to the 1958 New York Convention on the Recognition and Enforcement of Foreign Arbitral Awards. This has allowed for the widespread and easy enforceability of ar-bitral awards from Singapore. By erecting the twin pil-lars of the Model Law and the New York Convention as part of our arbitration landscape, there is no question that the IAA has been the legislative cornerstone upon which our modern arbitration hub is built. And with its twentieth anniversary just months away, it is indeed timely to pay tribute to the wisdom of our lawmakers in enacting such a critical piece of legislation." Tämän lausunnon valossa on ilmeistä, että prosessuaalisella normatiivisella perustalla on keskeinen vaikutus välimiesmenettelyn paikan valintaan. Nykytila ei palvele suomalaista elinkeinoelämää Suomalaisen elinkeinoelämän etua ei voi millään tavalla palvella se, että suomalaisten yhtiöiden erimielisyydet ratkotaan ulkomailla. Suomalaiset ovat ongelmanratkaisijakansaa. Ulkoministeri Alexander Stubbin vuonna 2008 asettama Suomen maabrändivaltuuskunta tuli 355-sivuisessa raportissaan vuonna 2010 siihen tulokseen, että vuonna 2030 Suomi on ongelmanratkaisija. Siitä huolimatta me edelleen viemme kaupalliset riitamme muiden ratkaistaviksi, koska meillä ei ole tämänkaltaista ongelmanratkaisua tukevaa lainsäädäntöä. Suomalaisten yhtiöiden ulkomailla ratkaistavissa erimielisyyksissä on kyse merkittävistä taloudellisista intresseistä. Tyypillisesti saatetaan puhua kymmenien, joskus satojen miljoonien, ehkä jopa joissakin tapauksissa miljardien eurojen kokoisista intresseistä. Kysymys kuuluukin: Onko meillä varaa ylläpitää sellaista lainsäädännöllistä kehystä, jolla varmistetaan, että nämä erimielisyydet ratkotaan ulkomailla? Kansainväliset välimiesmenettelyjen suulliset käsittelyt kestävät usein viikkoja. Tänä aikana molempien (kaikkien) osapuolten edustajat tyypillisesti lennättävät paikan päälle useista lakimiehistä ja heidän avustajistaan koostuvia ryhmiä sekä ulkomaisia todistajia ja asiantuntijoita useita kertoja käsittelyn aikana, ajavat takseilla ja julkisella liikenteellä, majoittuvat hotelleissa, ostavat kokous- ja muita palveluita, ruokailevat ja tekevät ostoksia. Ruotsissa vuonna 2018 julkaistun tutkimusraportin "Tvister säljer Sverige" mukaan Tukholmassa istutut kansainväliset välimiesmenettelyt tuovat Ruotsiin 9 miljardia kruunua vuosittain. Suomalaisen elinkeinoelämän ja maabrändin kannalta ei ole mielekästä eikä kannattavaa jatkaa nykytilannetta, jossa suurten suomalaisten yhtiöiden riidat ratkaistaan Suomen rajojen ulkopuolella. Suomen valtio ja suomalainen elinkeinoelämä jää paitsi niistä merkittävistä tuloista, joita välimiesmenettelyt tuottavat niissä maissa, jotka ovat jo vuosia sitten ymmärtäneet, että kansainvälinen välimiesmenettely voi olla merkittävä vientituote koko valtiolle. Välimiesmenettelylain puutteet ja epäkohdat edellyttävät uuden lain säätämistä Suomalainen elinkeinoelämä kärsii siitä, että välimiesmenettelyn lainsäädännöllistä normiperustaa koskeva oikeustila ei ole Suomessa kansainväliset vaatimukset täyttävällä tasolla. Suomella maailman ongelmanratkaisijana tulee olla sellainen normiperusta, että voimme toimia uskottavana ongelmanratkaisijana myös kansainvälisissä välimiesmenettelyissä. Keskeiset Suomen oikeusjärjestelmän tunnustamat periaatteet kuten puolueettomuus, riippumattomuus ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate tulisi valjastaa kansainväliseksi vientituotteeksi. Suomalainen elinkeinoelämä vie rahojaan ulkomaille ja luovuttaa lisäksi tuomiovallan ulkomaisille tuomioistuimille. Tämä tapahtuu Suomessa joka päivä niin kauan, kunnes Suomen välimiesmenettelylaki on saatettu kansainväliset mitat täyttävälle tasolle. Tavoiteltava tila on yksinkertaisimmin saavutettavissa implementoimalla UNCITRALin mallilaki. UNCITRALin mallilaki on maailmanlaajuisesti tunnettu ja se edustaa modernia kansainvälisesti vakiintunutta käytäntöä välimiesmenettelyä koskevissa sääntelykysymyksissä. Lisäksi UNCITRALin mallilakia koskevaa vakiintunutta oikeuskäytäntöä on runsaasti saatavilla. UNCITRALin mallilain implementoinnilla edistetään merkittävästi suomalaisten yhtiöiden mahdollisuuksia saada jatkossa riitansa ratkaistuksi Suomessa. UNCITRALin mallilain implementoiminen edistää Suomen elinkeinoelämän etua sekä suomalaisten yhtiöiden erimielisyyksien ratkaisemista kotimaassa ja kotimaisessa prosessissa. Tämä on kaikilla tavoin Suomen ja suomalaisen elinkeinoelämän edun mukaista. Lausuntonaan Dittmar & Indrenius esittää, että nykyinen oikeustila on epätyydyttävä ja edellyttää uuden välimiesmenettelylain säätämistä kiireellisessä aikataulussa. Yksinkertaisimmin tämä on tehtävissä implementoimalla UNCITRALin mallilaki välimiesmenettelylaiksi Suomessa.
insight
Law Firm – A Significant Piece of the CSR Puzzle
28 Mar 2018 For companies, corporate social responsibility (CSR) is an important competitiveness factor in the global market and it does not only mean compliance with the relevant legislation. As the CSR issues are multidimensional, it is not enough to assure the responsibility aspects within the company's core operations.  The choice of external consultants, such as law firms, plays a significant part in the entirety of CSR in the same way, as the choice of company's subcontractors and it can make a great difference. At D&I, we find CSR to be essential – something that is an integral part of the insightful legal advice we provide. For our clients, this means that our advice is concrete, wide, feasible and sustainable for the client in question. We ensure that not only the legal matters are taken into account but also the client's situation and the circumstances as a whole are acknowledged. Our Corporate Advisory, Compliance and CSR ("C-3") practice group comprises versatile in-depth experience and knowledge in various responsibility issues. The members of our CSR-team are experts in several fields, such as M&A, Finance & Capital Markets, Competition, Tax and Data Protection. In addition to the practice's permanent members, "C-3 ambassadors" from other practice groups, such as Employment and Dispute Resolution, attend to our meetings regularly and promote the issues discussed, in the meetings of their own practice groups. Certain assistants and trainees are also part of the practice, bringing different angles to the activities. This ensures that CSR issues are recognized at D&I in its entirety and our clients can receive the best possible expertise in legal issues. In our Powerhouse-thinking, which includes Innovations, Disputes and Transactions Powerhouses, this means, inter alia, observing the sustainable development goals in Innovations, responsibility viewpoints in Transactions and paying attention to the principles of sustainable conflict resolution in Disputes. In our work, we pay attention to the responsibility issues, such as ESG-dimension, code of conduct provisions, as well as ethical and responsible investment principles. We also acknowledge questions related to tax mitigation and tax planning vs tax avoidance and tax evasion from the perspective of CSR. When it comes to the Finnish company law we opine that a company management has an obligation to consider also CSR matters in their decision making when acting carefully for the benefit of company. To ensure the high-quality of our work, we constantly follow the CSR related trends and regulation both domestically and internationally. As we know that the responsibility is an important factor also for our clients, we find it essential to truly understand what the CSR issues mean to our clients and what kind of issues raise in their daily operations. As our law firm is responsible and ethical both as an organization and as an employer, we are also in a distinctive position to provide sustainable, insightful legal advice. For us this means being a fair, equal and inspiring workplace for all and being ethical in everything we do. We are constantly developing our operations in order to fulfill the requirements of economic, social and environmental dimensions of CSR. To exemplify, we are a WWF Green Office and we have participated the Great Place to Work survey in three consecutive years, being now in the top five in the middle sized companies' category. Furthermore, we are proud to work for our pro bono partners WWF, CMI, Ronald McDonalds Childrens’ House and the Finnish Hospital Clowns to support them in their important work for  the protection of environment, world peace and children in need. As the responsibility is deeply routed in our culture and values, we can render the best possible solutions for our clients and make a great difference in their responsible business.
insight
Corporate Social Responsibility Is More Than Reputation Management
19 Sep 2017 Our Partner, Co-Head of Corporate Advisory, Compliance & CSR Kari Lautjärvi, was interviewed in Tebatti column of Talouselämä, the Nordic region’s largest and Finland’s only weekly business magazine. Below is a translated excerpt of his article. Corporate Social Responsibility is too often regarded as a mere constraint on the operation of a company, as charity or, at best, as reputation management. Corporate Social Responsibility should, however, be the core of business strategy for all companies, writes Kari Lautjärvi. The nature and legitimate position of limited liability companies’ Corporate Social Responsibility is the subject of ongoing lively and value-based debate. Corporate Social Responsibility issues are sometimes seen as mere constraints on the operations of a company, as charity or at least as reputation and risk management. Too seldom it is considered from the viewpoint of a company’s possibilities, its innovations and competitiveness. Corporate Social Responsibility is a part of the business strategy realized by the management. It is also linked to the Limited Liability Companies Act. Added Value to the Surrounding Society In economics, Corporate Social Responsibility has generally been regarded as a central part of the company’s business strategy. University Professor at Harvard Business School, Michael E. Porter, and researcher Mark R. Kramer, has introduced the concept of Creating Shared Value. This model suggests that companies could generate added value in a way that also produces value for the surrounding society. First, companies can reconceive their products, services and their markets by taking the true needs of the society into consideration. In which case, shared value is created by new innovations. Productivity can also be redefined in the value chains of companies for, at least in the long run, social problems will create economic costs in the value chains. A third mechanism of creating shared value is enabling local cluster development. These clusters can comprise educational and research facilities as well as the development of infrastructure. Is Complying with Norms Enough? Does Corporate Social Responsibility legally require anything other than complying with norms? Does being more responsible help or hinder the achievement of the company’s objectives? Complying with norms is usually seen as a pivotal part of Corporate Social Responsibility. However, it is generally not an adequate measurement of real responsibility. National and international norms and regulations of Corporate Social Responsibility include issues of equality, work, the environment, competitiveness, consumers, crime and taxes as well as fundamental and human rights. International organizations have developed several guidelines and standards for the self-regulation of Corporate Social Responsibility. The management of a company or, in practice, the CEO and the board of directors, is responsible for the implementation of Corporate Social Responsibility. Company’s economic, social and environmental responsibility is concretized when the management makes decisions concerning investments, contract agreements pertaining to production chains or tax planning, as well as issues regarding personnel, customers and consumers. Part of the Limited Liability Companies Act Corporate Social Responsibility is clearly linked to the general principles of the Limited Liability Companies Act. Particularly, the part which states that it is the job of the management to advance the company’s interests by operating carefully. This, in turn, is directly linked to the purpose of generating profit and the continuity of business. The provision of the Limited Liability Companies Act stating that a company’s purpose is to generate profit does not indicate that the company should make as much shareable profits as possible in the shortest possible time. Instead, generating profits is examined in the longer term. This, combined with increasing the value of shares, requires complying with socially-acceptable approaches, even in situations in which the law does not compel the company to do so. Moreover, the public image of the company can affect the value of the business and its shares. Ethical Investing on the Rise The ethical and moral acceptability of a company’s actions modify the definition of Corporate Social Responsibility. Companies’ efforts to comply with the requirements of Corporate Social Responsibility are affected by the markets and stakeholders. Shareholders, investors, customers, partners, employees and media are paying ever more attention to the responsibility of companies as well as their reputations. Investors often highlight Corporate Social Responsibility when choosing target companies. In particular, human rights issues and environmental risks have great influence over the willingness of investors to finance companies. Risks raise the price of investments. The significance of ethical and responsible investing is more and more important in the financing of companies. In order to secure a company’s continued profitability, as required by the Limited Liability Companies Act, the management must also take sustainable development and the various aspects of Corporate Social Responsibility into consideration in the development of the business operations.
insight
New Analysis on Corporate Benefit
2 Dec 2016 Partner, Doctor of Laws Kari Lautjärvi has a new book "Corporate Benefit in Decision Making and Actions of the Company's Management" coming up in March 2017. Feedback from board members, managing directors and chief legal counsels of major Finnish companies suggests that there is great demand for a book on this topic. Q: Kari, What Made You Take Up This Subject? The role of company's management, in other words the board of directors and the managing director, is to carefully work in the best interests of the company at all times. The duties of care and loyalty are generally considered to protect the interests of the company and thus, indirectly, those of its shareholders. I previously addressed the issue of duty of loyalty owed by the management to the company’s creditors in my doctoral dissertation, published in February 2015. In this context, I discovered that, to date, no comprehensive research has taken place in Finland to determine the definition and object of such a duty or indeed of the concept of “company interest” that lies at its core. However, as our understanding of corporate governance and corporate social responsibility evolves, this matter is becoming increasingly topical and complex. Q: Tell Us About Your Perspective in The Book? This book examines the duty of loyalty placed on the company's management and the concept of “company interest” central to it from various perspectives, and sets out guidelines for decision making in a variety of scenarios involving the distribution and use of company funds. Company interest is interpreted in close relation to the profit-making objective and going concern of the company's activities as well as the business reason underlying a given decision or action. It considers, on the one hand, what the members of the company’s management should do and, on the other hand, what they are allowed to do, as they seek to promote the interests of their company and its shareholders. In this context, the extent to which company's management must also consider the interests of other stakeholders in its decision making remains the key question. Modern corporate governance places a greater focus also on corporate social responsibility. The company's stakeholders and wider operating environment are increasingly relevant to determining what constitutes the most appropriate approach to ensuring the company’s long-term profitability. The purpose of a company to generate profit can be considered a normative goal that sets an objective for the management but it does not determine the means for achieving it. In order to promote the interests of the company, the management must develop the company's business and thus ensure its long-term viability in accordance with the principle of sustainable development and in line with all aspects of its corporate social responsibility commitment.
insight
Kari Lautjärvi, What Is the Hot Topic in the Finnish Finance Markets?
30 Jun 2015 Partner Kari Lautjärvi co-heads the Corporate Advisory, Compliance & CSR team at Dittmar & Indrenius. In addition to his advisory and finance work, he is an active spokesperson for pro bono activities in the Finnish legal market. He also recently defended his doctoral thesis on Mezzanine Finance Instruments. Q: Kari, you have taken an active interest in pro bono work, tell us more about that.My interest for pro bono work woke up in the 1980s when I was studying at Harvard Law School. At that time pro bono work was already an essential part of the activities in American Bar Association and of major law firms in the United States. Later on, when I became the President of the Finnish Bar Association, I advocated the implementation of pro bono activities in the Association and in Finnish law firms. A great deal of pro bono activities support the maintaining and developing the rule of law. Pro bono work fits very well in the business of law firms, since one important aspect of legal practice is to maintain and develop the rule of law, and a great deal of pro bono activities support this purpose. A good example is Crisis Management Initiative, one of Dittmar & Indrenius’ key pro bono clients, whose purpose is to prevent and resolve conflicts and support sustainable peace around the world. Pro bono activities are an essential part of Dittmar & Indrenius ́ corporate culture and an important element in the professional and personal development of our lawyers. Q: You defended your doctoral thesis on Mezzanine Finance Instruments at the University of Helsinki this spring. Tell us about the theme of your thesis. The key theme is the corporate management’s responsibilities towards the creditors in context of the Finnish company law. As to the financial instruments themselves, my focus is on their factual nature and content rather than their pure legal form. Albeit typically structured as debt instruments, mezzanine instruments are often more akin to equity by virtue of their characteristics. The implementation of the IFRS in Finland has emphasised substance-based evaluation in defining the difference between equity and debt in company accounts. However, from the perspectives of the Finnish company, accounting and tax law, the legal character and status of equity and debt instruments may differ or conflict with one another. Mezzanine finance instruments are a form of hybrid capital. Companies issue mezzanine instruments primarily for the purposes of achieving tax benefits, improving the company ́s solvency and credit ratios as well as facilitating the company ́s capital funding or decreasing capital expenditure. Mezzanine instruments may contribute to the improvement of risk management for companies and their investors as well as increased profits for the investors. They also provide an alternative financing method for companies, their shareholders and other investors by mitigating their conflicting interests. In my thesis I analyse various types of mezzanine instruments and the structure of the applicable Finnish legal rules. The thesis is published as a book “Välipääomarahoitusinstrumentit” by Talentum. Q: What are the current hot topics in the Finnish finance markets? It is a general development in the financial markets in Finland that corporate bonds, mezzanine instruments and other market-based financial instruments are replacing traditional bank financing. A good example of this is the recent acquisition of the Finnish forestry company Kotkamills from OpenGate Capital where we advised the acquirer, MB Funds. An interesting element of the acquisition was the combination of equity, mezzanine and high-yield bond financing into a single financing package. Although the use of high yield bonds governed by Finnish law as an alternative to bank financing has been relatively rare, case Kotkamills showed that diversity of funding sources and flexibility in creating financing solutions will lead to more efficient outcomes and can bring substantial benefits in capital structure optimising.

Dittmar & Indrenius